Två tvillingpar i svenskt språkbad - En fallstudie om språkanvändning i daghemsmiljö

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkitaan kahden äidinkieleltään suomenkielisen kaksosparin (neljä informanttia) kielenkäyttöä ja osallistumista vuorovaikutukseen ruotsin kielen kielikylvyssä päiväkotiympäristössä. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka pääasiallinen aineisto on kerätty havainnoimalla kaksosten kielenkäyttöä päiväkotiympäristössä. Aineistoa tukevat lastentarhanopettajien haastattelut ja vanhemmille suunnattu kysely. Havainnointien kohteena on ollut sekä päiväkodin luonnolliset päivittäiset viestintätilanteet että tutkimusta varten valmistellut keskustelutehtävät.

Kaksosten kielenkäyttöä vuorovaikutuksessa opettajan ja muiden lasten kanssa sekä sisarusten välillä on tutkittu äänitetystä ja litteroidusta aineistosta interaktioanalyysin avulla erityisesti seuraavien asioiden suhteen: kielen valinta eli ensimmäisen ja toisen kielen tuotanto ja koodinvaihto erilaisissa viestintätilanteissa sekä muu vuorovaikutukseen osallistuminen aloitteellisuuden ja vastausvalmiuden osalta. Kaksosten kielenkäytön lisäksi on ollut tarkoitus löytää sisarusten välisiä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia.

Keskeisimmät tutkimustulokset osoittavat, että eniten kaksosten kielenvalintaan vaikuttavat keskustelukumppani ja tilanne. Useimmiten ruotsin kieltä käytetään vuorovaikutuksessa opettajan kanssa. Näissä tilanteissa koodinvaihto suomen kieleen on tavallista johtuen useimmiten sanavaraston puutteista tai aiheista, jotka liittyvät vahvasti päiväkodin ulkopuoliseen ympäristöön. Muiden lasten ja toistensa kanssa informantit käyttävät pääasiassa suomea muutamia ruotsinkielisiä oppimistilanteisiin liittyviä lainasanoja lukuun ottamatta. Informanttien ja sisarusten välillä on kuitenkin eroja kielenvalinnan johdonmukaisuudessa ja taipumuksessa koodinvaihtoon. Toinen keskeinen tutkimustulos osoittaa, että informanttien osallistuminen vuorovaikutukseen, aloitteellisuus ja vastausvalmius liittyvät enemmän yksilöiden persoonallisuuteen kuin kielitaitoon: puheliaat osallistuvat aktiivisemmin kuin hiljaiset, jotka tarvitsevat enemmän tukea osallistuakseen vuorovaikutustilanteisiin.