Arvosijoittaminen Suomen osakemarkkinoilla – konkurssiriski osana arvostrategiaa

Abstract

Arvosijoittaminen on mahdollisesti yksi tunnetuimmista sijoitusstrategioista, jonka on ympäri maailmaa todettu johtavan ylisuuriin tuottoihin tehokkaiden markkinoiden hypoteesin vastaisesti. Vaikka arvopreemion esiintymisestä ollaan yksimielisiä, esiintyy arvopreemiota selittävistä tekijöistä edelleen toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Toisen näkemyksen mukaan arvopreemiota selittää arvo-osakkeiden korkeampi riskisyys ja toisen näkökulman mukana arvopreemio selittyy sijoittajien epärationaalisella käyttäytymisellä ja siitä aiheutuvalla osakkeiden väärinhinnoittelulla.

Tutkielman tarkoituksena on perehtyä arvo- ja kasvuosakkeiden tuottavuuteen tutkimalla P/E- ja P/B-lukujen avulla muodostettujen portfolioiden tuottoja Helsingin osakemarkkinoilla. Yksinkertaisten arvostrategioiden lisäksi tärkeä osa tutkimusta on selvittää, voidaanko arvostrategiaa parantaa huomioimalla portfolionmuodostuksessa myös yhtiön konkurssiriski Altmanin Z-luvulla mitattuna. Arvostrategiaa tutkitaan ajanjaksolla 1992-2015, sekä kahdella lyhyemmällä ajanjaksolla; finanssikriisiä edeltävällä ajanjaksolla sekä kriisistä jatkuvalla tuoreella ajanjaksolla.

Tutkimustulokset osoittavat, että arvostrategia tuottaa Suomen osakemarkkinoilla pitkällä aikavälillä ylisuuria tuottoja, mutta eteenkin P/B-lukuun perustuva arvostrategia näyttäisi heikentyneen viime vuosina. Lisäksi tutkimustulosten perusteella arvostrategian voidaan todeta vahvistuvan sijoittaessa matalan konkurssiriskin arvo-osakkeisiin. Johtopäätöksenä korkeampi luottoriski ei siis voi selittää arvopreemiota riskiperusteisen näkemyksen mukaisesti. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että Suomen osakemarkkinoilla osakkeiden hinnat eivät kykene heijastamaan yhtiön taloudellista riskiä oikein, jolloin alihinnoitellut matalan konkurssiriskin arvo-osakkeet pystyvät tarjoamaan tilastollisesti merkitseviä ylisuuria tuottoja.