Nuorisovaltuusto lapsen osallistumisoikeuden toteuttajana kunnan päätöksenteossa

Abstract

Lapsilla on oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, vaikka heiltä puuttuu kunnallisen demokratian keskeisin vaikutuskeino, äänioikeus. Nuorisovaltuusto on osallistumisoikeutta tukeva rakenne, jonka tehtävänä on antaa lapsille ja nuorille ääni kunnan päätöksenteossa. Mutta missä määrin sääntely tosiasiallisesti tukee tätä tavoitetta?

Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten nuorisovaltuustoa koskeva sääntely jäsentää lapsen osallistumisoikeuden toteutumista kunnallisessa päätöksenteossa, ja millainen vaikutus kunnan harkintavallalla on sen toteuttajana. Tutkielma sijoittuu kunnallisoikeuden sekä perus- ja ihmisoikeusjuridiikan alaan, ja sen metodina toimii lainoppi eli oikeusdogmatiikka.

Tutkielma osoittaa, että lapsen osallistumisoikeus on kunnallisessa päätöksenteossa rakenteellisesti tunnistettu ja normatiivisesti velvoitettu, mutta sisällöltään avoin. Tämä asettaa kunnan aktiiviselle roolille erityistä painoarvoa. Päätöksentekoprosessien läpinäkyvyys ja saavutettavuus ovat edellytyksiä sille, että nuorisovaltuusto voi tosiasiallisesti käyttää sille kuuluvaa asemaa. Osallistumisoikeuden toteutuminen riippuu osittain myös nuorisovaltuuston omasta kyvystä tunnistaa itseään koskevia asioita ja osallistua päätöksenteon seurantaan.

Nuorisovaltuusto on tärkein väline lapsen osallistumisoikeuden toteuttamiseksi kunnallisessa päätöksenteossa, ja sen vakiintunut asema sääntelyssä tekee siitä korvaamattoman lapsen ja kunnan välisen yhteyden rakentajana.