Sosiaalisten suhteiden kehitys pakotetusta etätyöstä hybridityöhön : Laadullinen tutkimus sosiaalisten suhteiden muutoksista etä- ja hybridityössä

Abstract

Viime vuosina etä- ja hybridityö ovat pysyvästi muuttaneet työn tekemisen tapoja ja työyhteisöjen arkea. COVID-19-pandemia pakotti lukuisat organisaatiot siirtymään nopeasti etätyöhön, minkä jälkeen monilla aloilla työ tekeminen on vakiintunut etä- ja lähityötä yhdistäväksi hybridityöksi. Muutos on vaikuttanut työn tekemisen paikan ja käytettävien teknologioiden lisäksi myös siihen, miten sosiaaliset suhteet, yhteisöllisyys ja vuorovaikutus muodostuvat työyhteisössä. Kun spontaanit kohtaamiset ja kasvokkainen kanssakäyminen vähenivät, jouduttiin työyhteisöissä etsimään uusia tapoja ylläpitää yhteyttä, yhteistyötä ja luottamusta. Tästä syystä on hyvä ymmärtää, miten sosiaaliset suhteet ovat kehittyneet siirtymässä pakotetusta etätyöstä hybridityöhön. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, miten työntekijöiden sosiaaliset suhteet ovat muuttuneet pakotetun etätyön ja myöhemmin vakiintuneen hybridityön aikana. Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalisten suhteiden muutoksia varsinkin kahdesta näkökulmasta: LMX-suhteiden eli esihenkilö-alainen-suhteiden sekä TMX-suhteiden eli tiimiläisten välisten suhteiden kautta. LMX-näkökulman avulla voidaan tarkastella, millaiseksi esihenkilön ja työntekijän välinen suhde muodostuu esimerkiksi tuen, luottamuksen, saavutettavuuden ja vuorovaikutuksen laadun kannalta. TMX taas auttaa ymmärtämään, miten tiimin jäsenten välinen vastavuoroisuus, tiedon jakaminen, avun tarjoaminen ja päivittäinen yhteistyö näkyvät hybridityön arjessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin Vaasan yliopiston LEADIS-tiimin valmiiksi keräämää haastatteluaineistoa. Aineisto koostui neljän henkilön kahdessa eri ajankohdassa tehdyistä haastatteluista, joita oli yhteensä kahdeksan. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla, jotta siitä voitiin tunnistaa tutkimuskysymysten kannalta keskeiset teemat, merkitykset sekä haastateltavien kokemusten yhtäläisyydet ja erot. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että siirtymä pakotetusta etätyöstä hybridityöhön ei ollut pelkästään myönteinen tai kielteinen muutos, vaan prosessi, jossa sosiaalisissa suhteissa oli havaittavissa sekä jatkuvuuksia että katkoksia. Spontaani vuorovaikutus väheni pakotetun etätyön aikana, mutta digitaalisten välineiden avulla osa työyhteisön suhteista säilyi toimivina. Esihenkilö-alainen-suhteissa korostuivat saavutettavuus, luottamus, oikeudenmukaisuus ja tuki, kun taas tiimiläisten välisissä suhteissa puolestaan avunanto, yhteistyö ja tiedon jakaminen jatkuivat, vaikka yhteisöllisyyden luonnollinen rakentuminen ja epämuodollinen kanssakäyminen heikkenivät. Tulosten perusteella hybridityössä sosiaalisten suhteiden laatu ei riipu ainoastaan työn paikasta, vaan myös siitä, miten organisaatiot tukevat vuorovaikutusta, yhdistävät fyysiset kohtaamiset ja digitaalisen yhteydenpidon sekä luovat tilaa epämuodolliselle kanssakäymiselle