Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen lainsäädännön vaikutukset tilintarkastukseen

Abstract

Tämän tutkielman tarkoitus on tutkia, miten laki rahanpesusta ja terrorismin rahoituksesta on vaikuttanut tilintarkastukseen. Vuonna 2017 astui voimaan rahanpesulaki, jonka myötä pantiin kansallisesti täytäntöön Euroopan unonionin neljäs rahanpesudirektiivi ja toinen maksajan tiedot-asetus. Voimaan astunut laki ulottui entistä laajemmin eri toimialoihin, myös tilintarkastukseen. Uusina vaatimuksina tilintarkastukseen syntyi velvotteita esimerkiksi asiakkaan tuntemisesta ja seuraamisesta, riskiarvion laatimisesta, sekä muita rekisteröinti- ja ilmoitusvelvollisuuksia.

Tutkielman teoriaosuus käsittelee tilintarkastuksen perusteita, tilintarkastajan vastuuta ja vel- vollisuuksia, sekä rahanpesua ja terrorismin rahoitusta. Teoriaosuuden tilintarkastuksen kappaleissa esitellään lakisääteisen tilintarkastuksen perusperiaatteet ja vaatimukset, tilintarkastusriski, sekä tilintarkastusta koskeva valvonta. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen kappaleessa perehdytään mainittuihin ilmiöihin yksityiskohtaisemmin, sekä tarkastellaan rahanpesulakia erityisesti tilintarkastuksen osalta. Teorian lopussa esitellään aiempia tutkimuksia aiheeseen liittyen, sekä tutkimusongelma ja -kysymykset.

Tutkielman empiriaosuus pohjautuu auktorisoiduille tilintarkastajille lähetettyyn kyselyyn. Kyselyyn vastasi yhteensä 50 KHT- ja HT-tilintarkastajaa suomalaisista tilintarkastusyhteisöistä. Kyselyn tavoitteena oli muodostaa yleiskuva rahanpesun ja terrorismin rahoituksen lain vaikutuksesta tilintarkastukseen. Yleiskuvan lisäksi määriteltiin kaksi erillistä tutkimuskysymystä, joissa kohdistettiin huomio lainsäädännön vaikutukseen tilintarkastuksessa, sekä lainsäädännön onnistuminen tilintarkastuksen osalta. Pääsääntöisesti rahanpesulain voidaan todeta vaikuttaneen tilintarkastukseen melko vähäisesti. Lainsäädännön vaatimukset on sisäistetty hyvin ja vaatimukset on onnistuneesti siirretty käytäntöön. Kokonaisuudessaan lainsäädännön voidaan todeta onnistuneen tilintarkastuksen osalta hyvin.

Erityisenä huomiona kyselyn tuloksista nousi esiin tyytymättömyys rahanpesulain soveltumisesta PK- ja mikroyrityksiin. Lainsäädännön kuvailtiin olevan liian byrokraattinen ja työllistävä pienempien yritysten suhteen. Samanlainen havainto esiintyy myös aiemmin suoritetussa tutkimuksessa. Rahanpesulain vaatimukset saivat myös pientä kritiikkiä sen lisääntyneestä hallinnollisesta työstä ja paineesta tilintarkastusmaksujen nostamiseen. Kokonaisuudessaan tilintarkastajien suhtautuminen lainsäädäntöön oli kuitenkin neutraalia tai lievästi myönteistä. Tutkielman vastauksia analysoidessa tulee ottaa huomioon kyselyn pieni otos. Vastauksia ei voi yleistää, vaan pitää pikemminkin suuntaa antavina.