Pakotteiden vaikutukset Venäjän talouskasvun kehitykseen

Tässä tutkielmassa tutkitaan, kuinka Venäjää kohtaan asetetut pakotteet ovat vaikuttaneet maan bruttokansantuotteen kehitykseen. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan Venäjän talouskasvun kehitystä vuosina 2000–2025. Erityisenä painopisteenä on vuoden 2014 jälkeinen ajanjakso, jolloin Krimin valtaukseen liittyen länsimaat asettivat ensimmäiset pakotteensa Venäjää kohtaan. Näitä pakotteita on jatkettu aina puolivuosittain tähän päivään saakka, mutta Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 uusia pakotepaketteja asetettiin pakotekoalition puolesta ja pakotteet saivat täysin uudenlaiset mittasuhteet. Empiirinen analyysi perustuu menoerämenetelmään, jonka avulla tutkimus tarkastelee bruttokansantuotteen kehitystä keskeisten kasvutekijöiden kautta: muun muassa säästämisasteen, tutkimus- ja kehittämismenojen sekä julkisen kulutuksen kautta. Aikasarjadata on kerätty kansainvälisistä lähteistä, kuten International Monetary Fundin World Economic Outlook- sekä Unescon Institute for Statistics -tietokannoista. Tutkielma yhdistää ainutlaatuisella tavalla kvalitatiivista ja kvantitatiivista analyysiä. Tulosten perusteella voidaan todeta Venäjän talouskasvun tason laskeneen merkittävästi vuoden 2014 jälkeen. Bruttokansantuotteen vuosittain kasvu laski noin 3,5 prosenttiyksikköä pakotteiden asettamisen jälkeen. Investointien ja säästämisasteen vaikutus kasvuun oli positiivinen ennen vuotta 2014, mutta säästämisen vaikutus heikkeni merkittävästi pakotteiden asettamine jälkeen. Julkisten menojen vaikutus talouskasvuun oli pääosin negatiivinen, mutta tilastollinen merkitsevyys jäi heikoksi. Sotilasmenojen negatiivinen vaikutus talouskasvuun pieneni huomattavasti vuoden 2014 jälkeen, kun Venäjän talous alkoi muuntumaan hiljalleen kohti sotateollista taloutta. Asiantuntijahaastattelut avaavat kolmansien maiden roolia ja ulkomaankaupan uusia reittejä osana Venäjän sopeutumisstrategioita, joilla se pyrkii minimoimaan pakotteiden negatiivisia vaikutuksia. Haastatteluiden sekä aikasarja-analyysin pohjalta voidaan todeta, etteivät Venäjän käyttämät sopeutumisstrategiat talouden vakauttamiseksi tue pitkän aikavälin talouskasvua. Valtiokeskeisempi talousmalli ei tue esimerkiksi innovaatioiden, tutkimus- ja kehittämistoimien sekä kansalaisten yleisen hyvinvoinnin vakaata ja positiivista kehitystä.