Laatuvaatimukset työterveyshuollon julkisissa kilpailutuksissa : Vaatimusten määrittely ja merkitys tarjoajien valinnassa, kestävän kehityksen näkyvyys ja toimintaympäristön vaikutukset

Abstract

Työterveyshuollolla on olennainen rooli työikäisen väestön työkyvyn, terveyden ja työurien tukemisessa. Julkiset työnantajat määrittelevät hankkimiensa palvelujen laatua kilpailutuksissa, mutta suomalaista tutkimustietoa siitä, miten hankintayksiköt käyttävät harkintavaltaansa laatuvaatimusten määrittelyssä, on niukasti. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan laatuvaatimusten määrittelyä ja merkitystä tarjoajien valinnassa sekä kestävän kehityksen, toimintaympäristön ja markkinarakenteen yhteyttä vaatimusten vaihteluun työterveyshuoltopalveluiden julkisissa kilpailutuksissa.

Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään Donabedianin rakenne-prosessi-tulos-mallia, sopimuksella hallittavuuden käsitettä, kestävän kehityksen kolmen osa-alueen jäsennystä sekä kontingenssiteoriaa. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisesti painottuneella monimenetelmällisellä lähestymistavalla. Aineisto koostuu 45 kilpailutusasiakirjakokonaisuudesta ajanjaksolta 23.4.2023 – 23.4.2024, niitä täydentävistä julkisista pöytäkirjoista ja 11 hankintayksikön edustajan avointen kysymysten vastauksista. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla kvalitatiivisella sisällönanalyysilla ja täydentävillä kvantitatiivisilla tarkasteluilla.

Tulokset osoittavat, että työterveyshuollon laatu on muunnettu kilpailutusasiakirjoissa ensisijaisesti rakenteellisiksi ja helposti todennettaviksi tekijöiksi. Prosessi- ja tuloslaatu ovat jääneet marginaaliin ja tulostavoitteiden mittarisisältö on siirretty johdonmukaisesti sopimuskaudelle. Laadullisten kriteerien tosiasiallinen ohjausvaikutus tarjoajien valintaan on jäänyt rajalliseksi, ja arvioitavissa olleissa kilpailutuksissa valinta on ratkennut pääosin hinnan perusteella. Kestävyysnäkökohdat ovat esiintyneet lähinnä muodollisina kirjauksina ilman todentamismekanismeja, ja sisällöllisten ympäristökriteerien esiintyminen on selittynyt ensisijaisesti kilpailutuksen toteuttajasta ja yhteisistä asiakirjapohjista johtuvilla tekijöillä. Vaatimusten muotoilu on kytkeytynyt markkinarakenteeseen ja hankintayksikön kapasiteettiin.

Tutkimus osoittaa, että muodollisesti korkea laadun painoarvo ei takaa laadun tosiasiallista vaikutusta tarjoajien valintaan, sillä sopimuksella hallittavuuden rajoitteet, kuten vaikeus määritellä ja todentaa palvelun laatu ennakolta, ulottuvat koko kilpailutusprosessiin. Sopeutuminen niukkaan markkinaan ei ole johtanut laadullisten vaatimusten kehittämiseen vaan päinvastoin niiden keventämiseen, mikä osoittaa, että kontingenssiteorian olettama sopeutumisen hyöty riippuu siitä, minkä tavoitteen kannalta yhteensopivuutta arvioidaan. Käytännössä tutkimustulokset puoltavat ennakoivaa markkinavuoropuhelua, täsmällisiä arviointiperusteita ja sopimusehtojen suhteuttamista kilpailutilanteeseen.