Ekspatriaatin puolison ja lasten paluusopeutuminen

Tutkimusongelmana tarkasteltiin, mitkä tekijät vaikuttavat ekspatriaatin puolison ja lasten paluusopeutumiseen. Tavoitteena oli löytää olennaiset ekspatriaatin puolison ja lasten paluusopeutumiseen vaikuttavat tekijät paluuprosessin hahmottamiseksi kokonaisuudessaan. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemat määriteltiin aiempien tutkimusten perusteella, joihin tutkimustuloksia verrattiin. Aineisto kerättiin haastattelemalla ulkomailla asuneita ekspatriaatin puolisoita, jotka kertoivat myös lastensa paluusopeutumisesta. Yhteensä tutkimus käsitti yhdeksän ekspatriaatin puolisoa ja 14 lasta. Teoreettisena viitekehyksenä työssä käytettiin Black, Gregersen ja Mendenhallin (1992) tutkimusta, jonka mukaan ekspatriaattien paluusopeutuminen on monivaiheinen ilmiö, johon kuuluu kolme eri ulottuvuutta: työ, vuorovaikutus kotimaan kansalaisten kanssa ja yleinen ympäristö. On olemassa tekijöitä, jotka joko edistävät tai hidastavat sopeutumista kyseisiin ulottuvuuksiin. Sopeutuminen alkaa isäntämaassa ennen paluuta ja jatkuu paluun jälkeen. Puolison paluusopeutumista tutkittaessa ilmeni kaksi uutta tekijää: työyhteisön tuki ja vertaistuki muilta ekspatriaattipuolisoilta. Lisäksi sosiaalisen aseman muutos aiemmasta teoriasta poiketen myös edisti paluusopeutumista. Eri ikäinen lapsi kokee paluun omalla tavallaan. Vanhemmilta ja opettajalta saatu tuki on tärkeää. Vanhemmat voivat vaikuttaa lapsen ennakko-odotuksiin ennen paluuta. Jos lapsi valmistautui paluuseen jo ennen muuttoa ja hän sai tarvitsemansa tuen Suomessa, lapsi sopeutui hyvin Suomeen.