Kannustiko vuoden 1993 yritysverouudistus osakeyhtiömuotoiseen yrittäjyyteen?

Abstract

Tässä tutkielmassa keskitytään Suomen vuoden 1993 tuloverouudistuksen vaikutuksiin yrittäjien yritysmuodon valinnan kannalta. Uudistuksessa ansio- ja pääomatulojen yhtenäinen verotus eriytettiin toisistaan. Pääomatuloille määriteltiin matala, suhteellinen verokanta, kun taas ansiotuloja verotettiin progressiivisen tuloveroasteikon mukaan.

Verouudistuksen jälkeen yrittäjien matalammin verotetut pääomatulot kasvoivat merkittävästi erityisesti osakeyhtiömuotoisilla yrittäjillä. Tämän tutkielman tavoitteena onkin selvittää, kannustiko vuoden 1993 verouudistus yrittäjiä toimimaan osakeyhtiömuotoisina yrittäjinä. Tutkielman hypoteesina on, että verouudistuksen jälkeen yrittäjien korkeimmat pääomatulo-osuudet kokonaistuloista ilmensivät osakeyhtiöissä, koska näissä yrityksissä oli mahdollisuus korvata korkeammin verotettu omistajien palkanmaksu matalammin verotetuilla pääomatulo-osingoilla tai vaihtoehtoisesti pitää voitto yrityksessä. Verouudistuksen jälkeen muissa yritysmuodoissa ei ollut mahdollisuutta valita kyseisten vaihtoehtojen välillä, vaan yrityksen tulos jaettiin kaavamaisesti pääomatulona ja ansiotulona verotettaviin osiin.

Tämän tutkimuksen empiirisessä osassa luodun logit-mallin tuloksista käy ilmi, että verouudistuksen jälkeiset vuodet lisäsivät selvästi osakeyhtiömuotoisen yrittäjyyden todennäköisyyttä. Mielenkiintoisinta tuloksissa oli se, että verouudistuksen jälkeen pääomatuloja ansaitsemattomilla oli suurin todennäköisyys toimia osakeyhtiön yrittäjinä. Mahdollisena syynä tähän voisi olla se, että yrittäjät olisivat uusia yrittäjiä, joille ei ole ehtinyt kertyä varallisuutta, eikä siten pääomana verotettavaa tuloa. Toinen mahdollinen selitys voisi olla, että näissä yrityksissä ei olisi jaettu osinkoja yrityksen tuloksen tap-piollisuuden tai jonkun muun syyn vuoksi, koska osingonjako ei ole pakollista.