Kaupunkisuunnittelun narratiivisuus : Tarkastelussa Tapiolan puutarhakaupunki ja Turun tiedepuisto

Tämän tutkimuksen aihe on kaupunkisuunnittelun narratiivisuus. Tätä tarkastellaan Tapiolan puutarhakaupungin ja Turun tiedepuiston tapausten kautta. Tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Mitä narratiivit kertovat meille kaupunkisuunnittelusta, millaisia narratiiveja kaupunkisuunnittelussa voidaan tunnistaa ja miten kaupunkisuunnittelun narratiivit ilmenevät tapausten suunnittelussa? Teoreettiselta osaltaan tutkimus on kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja empiiriseltä osaltaan tapaustutkimus, jossa tapausten narratiiveja ja niiden eroja ja yhtäläisyyksiä analysoidaan mukautetun teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Narratiivisuuden yhteiskunnallinen merkitys liittyy siihen, ettei kaupunkisuunnittelussa rakenneta vain kaupunkia rakenteena, vaan samalla suunnittelun kohteena olevalle alueelle rakentuu identiteetti ihmisten asuin- ja työympäristönä. Sitä narratiivit rakentavat kaikissa suunnittelun vaiheissa varhaisista tiedonkeruista alustaviin luonnoksiin, ja lopulta asukkaiden ja työntekijöiden varsinaiseen elämiseen ja toimintaan alueella. Kaupunkisuunnittelu on tarinankerrontaa, jolla toteutetaan tulevaisuuden toiveita. Suunnittelijat keräävät ja kertovat narratiiveja. Niiden avulla kerrotaan menneestä, nykyisestä ja tulevasta. Kaupunkisuunnittelun narratiiveista tässä tutkimuksessa tärkeimmiksi nousivat Lieven Ameelin kaupunkisuunnittelun narratiivit. Narratiivit suunnittelulle ovat paikallisten narratiiveja, narratiivit suunnittelussa kaupunkisuunnittelijoiden narratiiveja ja suunnittelun narratiivit yleisesti ovat suunnittelun jälkeen tai sen aikana kerrottuja narratiiveja. Niiden lähde voi esimerkiksi olla media tai fiktio, ja ne palaavat yleensä paikalliselle tasolle. Ameelin mallia hyödynnettiin toteutetussa sisällönanalyysissa. Tapiolan aineistosta tunnistettiin jokaista narratiivityyppiä edustavat narratiivit. Narratiivit suunnittelulle korostuivat Tapiolan tapauksessa. Turun tiedepuiston aineistosta tunnistettiin myös jokaista narratiivityyppiä edustava narratiivi, mutta narratiiveja oli Tapiolaa pienempi määrä. Narratiivit suunnittelulle ja suunnittelussa korostuivat tässä tapauksessa. Osassa narratiiveista oli vaikeuksia tulkita niitä kuuluvaksi vain yhteen luokkaan, sillä ne vaikuttivat kahden luokan hybrideiltä. Vertailussa yhdistäviä tekijöitä tapausten samojen narratiivityyppien välillä olivat lähinnä narratiivien ajallinen ulottuvuus, eli mistä ajasta ne kertovat. Muilta osin tapausten narratiivityyppien taulukoidussa vertailussa ei löytynyt huomattavia yhtäläisyyksiä. Tapiola ja Turun tiedepuisto ovat kehitykseltään eri vaiheissa, mikä näkyy niiden narratiiveissa. Tapiolan narratiiveissa näkyy yhdistelmä nostalgisuutta ja yritystä pelastaa se mitä puutarhakaupungin ideasta on pelastettavissa. Turun tiedepuistossa kyse on taas visioista, jotka ovat suurelta osin toteutumassa vasta pidemmällä aikaulottuvuudella. Tämä kehitysvaihe-ero kertoo myös siitä, että narratiiveilla on alku ja loppu, mutta kaupungin muutos ja kehitys on aina jatkuvaa, ja uusia narratiiveja synnyttävää ja hyödyntävää.