Kevytyrittäjän oikeudellinen asema : Verotuksen ja eläke- sekä vakuutusvelvoitteiden näkökulma

Kevytyrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka toimii itsenäisesti ilman virallista yrittäjän asemaa ja laskuttaa palvelunsa laskutuspalveluyrityksen kautta. Vaikka kevytyrittäjyyttä ei ole määritelty Suomen lainsäädännössä, sijoittuu heidän asemansa käytännössä palkkatyön ja yrittäjyyden väliin. Kevytyrittäjän asema määritellään eri tavoin eri viranomaisten toimesta. Esimerkiksi eläkevakuuttamisessa kevytyrittäjä katsotaan pääasiassa yrittäjäksi, kun taas verotuksessa usein palkansaajaksi. Laskutuspalveluyritykset toimivat välittäjinä kevytyrittäjän ja asiakkaan välillä huolehtien laskutuksesta sekä palkanmaksusta. Laskutuspalveluyritysten toiminnalle ei ole asetettu erityisiä vaatimuksia, mutta tulevaisuudessa toiminta saattaa muuttua luvanvaraiseksi. Kevytyrittäjyyden suosio on kasvanut merkittävästi, ja siitä on tullut yleinen tapa tehdä sivutoimista tai joustavaa työtä. Yleistymistä selittävät erityisesti toiminnan helppous ja joustavuus, sillä laskutuspalvelu huolehtii hallinnollisista velvoitteista. Oikeudellisesti kevytyrittäjän asema on epäselvä, koska työn luonne sisältää sekä työsuhteen että yrittäjyyden piirteitä. Työsuhteen tunnusmerkkejä arvioidaan kokonaisharkinnalla, jossa huomioidaan muun muassa työn henkilökohtaisuus, työnjohto ja valvonta sekä vastikkeellisuus. Oikeuskäytännössä esimerkiksi ruokalähettien työtä on arvioitu eri tavoin, joskus katsoen työskentelyn työsuhteeksi ja toisinaan yrittäjyydeksi. Tämä korostaa kokonaisharkinnan merkitystä rajatapauksissa, joissa yksittäiset tunnusmerkit eivät anna selkeää vastausta. Kevytyrittäjyyteen liittyy hyväksikäytön riskejä, kuten pakkoyrittäjyys, jossa työsuhteinen työ naamioidaan yrittäjyydeksi. Tällöin tavoitteena on työnantajavelvoitteiden välttäminen. Nämä tilanteet ovat erityisen ongelmallisia haavoittuville ryhmille, kuten ulkomaalaistaustaisille ja vähän koulutetuille työntekijöille. Lisäksi kevytyrittäjät saattavat jäädä usein ilman riittävää eläke- ja vakuutusturvaa, mikä lisää epävarmuutta ja heikentää heidän sosiaalista asemaansa. Epäselvä asema vaikeuttaa myös kevytyrittäjän oikeuksien ja velvollisuuksien hahmottamista sekä viranomaisvalvontaa. Näistä syistä kevytyrittäjien oikeudellisen aseman selkeyttäminen on tärkeää sekä työntekijöiden oikeusturvan, että viranomaisten toiminnan kannalta. Tämä edellyttää selkeitä viranomaisten linjauksia, ohjeistusta sekä mahdollisesti lakien päivittämistä niin, että uudet työn tekemisen muodot huomioitaisiin paremmin. Lisäksi selkeillä säännöillä voidaan ehkäistä työn tekemiseen liittyvää hyväksikäyttöä ja parantaa kevytyrittäjien taloudellista asemaa. Näin annettaisiin heille myös mahdollisuus toimia työmarkkinoilla pitkäjänteisesti ja kestävällä tavalla.