TIETOJOHTAMINEN VANHUSPALVELUIDEN STRATEGISENA OHJAUSVÄLINEENÄ: Keskisuurten kuntien johtavien viranhaltijoiden näkökulma

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tiedon roolia ja tietojohtamisen käytäntöjä keskisuurten kuntien vanhuspalvelujen strategisena ohjausvälineenä, sosiaali- ja terveyssektorin johtavien viranhaltijoiden näkökulmasta. Tutkimuksen tehtävänä oli myös edesauttaa keskisuurten kuntien toivetta saada aiempaa syvällisempää tietoa vanhuspalvelurakenteista sekä selvittää kuntien tietojohtamisen nykytilaa ja tarpeita. Vanhuspalvelut ovat aiheena ajankohtainen, sillä niiden turvaaminen on ollut yhteiskunnallisessa keskustelussa jo varsin pitkään ns. vanhuspalvelulain (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, 980/2012) voimaan astumisen myötä sekä vanhuspalveluihin kohdistuvan valtakunnallisen laatusuosituksen vuoksi.

Tutkimusongelmat tässä tutkimuksessa tarkastelevat sitä, millainen rooli tiedolla on kunnallisten vanhuspalveluiden strategisessa suunnittelussa sekä rakennemuutoksen johtamisessa, ja millaiseen rakenteelliseen vanhuspalveluiden muutokseen tiedon hyödyntäminen on johtanut. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostaa katsauksen informaatio- ja tietojohtamisen teoriaan ja kunnalliseen vanhuspalvelujärjestelmään, palvelurakennemuutokseen sekä ajankohtaisiin informaatio-ohjauksellisiin piirteisiin, jotka kuntien vanhuspalveluiden järjestämistä ohjaavat.

Tutkimuksen empiriaosuus muodostuu 15:n keskisuuren kunnan johtaviin viranhaltijoihin kohdistuvista puhelinhaastatteluista. Tutkimusstrategialtaan tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusmetodina toimii teemahaastattelu. Haastatteluihin valikoituneet kunnat kuuluvat Suomen Kuntaliiton keskisuurten kaupunkien sosiaali- ja terveystoimen kustannusvertailuverkostoon. Tutkimuksessa mukana olleet kunnat ovat: Imatra, Järvenpää, Kaarina, Kainuun maakunta -kuntayhtymä, Kemi, Kerava, Kotka, Lohja, Loviisa, Mikkeli, Mäntsälä, Porvoo, Rovaniemi, Salo ja Sipoo. Tutkimushaastattelu koostuu kolmesta teemasta, joita ovat ikääntymispoliittinen strategia, muutokset palvelurakenteissa ja toiminnan tasolla sekä tiedon hyödyntäminen muutoksessa. Tutkimushaastattelun taustamateriaalina on hyödynnetty aikavälin 2000–2011 kuntakohtaisia palvelurakenneindikaattoritietoja Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnetin tietoihin perustuen.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että niin vanhuspalveluiden strategisessa suunnittelussa kuin rakennemuutoksen toteuttamisessa sekä valtion informaatio-ohjaus että vanhuspalveluorganisaation sisäiset ja ulkoiset tietoresurssit ovat olleet merkittävässä roolissa. Ikääntymispoliittisen strategian tavoitteenasetteluun nähtiin kunnissa vaikuttavan erityisesti ns. vanhuspalvelulain voimaan astuminen. Palvelurakennemuutoksen seurannassa hyödynnetyistä tietolähteistä viranhaltijat painottivat muun muassa kunnassa käytettäviä mittareita ja tietojärjestelmiä sekä Kuntaliiton kustannusvertailun tuottamaa tietoa. Strategisina tavoitteinaan kunnat painottivat valtakunnallisten suositusten sekä vanhuspalvelulain mukaisia, avopalveluihin suuntautuvia tavoitteita, mitkä näyttäytyivät myös palvelurakennemuutoksen toteuttamisen konkreettisina toimenpiteinä. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että kuntien vanhuspalvelurakennemuutos on toteutettu useiden vuosien aikana, hallitusti sekä strategista suunnittelua hyödyntäen. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnetin tuottama tieto ei ansainnut viranhaltijoilta palvelurakennemuutoksen seurantatyökaluna suurta luottamusta ja käyttöaktiivisuutta.