Korjaamalla käyttöikää! : Vastuullinen muoti ja vaatteiden huolto- ja korjaamiskäytännöt

Abstract

Keskustelu vastuullisen muodin ympärillä on kiihtynyt viime vuosina ilmastokriisin myötä. Tekstiiliteollisuuden merkittäviä ympäristöongelmia ovat esimerkiksi runsas veden käyttö ja jätemäärien kasvu. Vaatteet kuormittavatkin ympäristöä läpi elinkaarensa. Negatiivisten ympäristövaikutusten myötä on tärkeää löytää keinoja vaatteiden hiilijalanjäljen pienentämiseen. Keskeisessä osassa on yksittäisen vaatteen käyttöiän pidentäminen. Tehokas keino lisätä vaatteen käyttöikää on toteuttaa erilaisia vaatteiden huolto- ja korjaamiskäytäntöjä.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten vastuullisuus rakentuu osaksi kuluttajien vaatteiden huolto- ja korjaamiskäytäntöjä. Tarkoitusta lähestytään kolmen tavoitteen kautta. Ensimmäisenä tavoitteena on luoda teoreettinen viitekehys vaatteiden huolto- ja korjaamiskäytäntöjen roolista vastuullisen muodin osana. Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään vastuullisen vaateteollisuuden kannalta keskeisiä ilmiöitä, kuten pikamuotia, second hand –kulttuuria ja käsitöitä. Olennainen käsite on myös antikulutus, jonka yhtenä muotona vaatteiden huolto ja korjaaminen voidaan nähdä. Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään myös käytäntöteoriaa, johon tutkimuksen analyysi pohjautuu. Tutkimuksen toinen tavoite on tunnistaa millaisia huolto- ja korjaamiskäytäntöjä kuluttajat toteuttavat. Empiirisen aineiston perusteella tunnistettiin neljä vaatteiden huoltoon ja korjaamiseen liittyvää käytäntöä. Ensimmäinen tutkimuksessa tunnistettu käytäntö on arkinen vaatteiden huoltamisen käytäntö, joka perustuu vaatteiden huoltamisen näkemiseen välttämättömänä toimena. Käytännön sisällä vastuullisuus näyttäytyy ristiriitaisesti. Toinen käytäntö, perehtynyt vaatteiden huoltamisen käytäntö, perustuu haluun pidentää vaatteen käyttöikää. Pyrkimys toimia vastuullisesti on merkittävä motiivi käytännön toteuttamiseen. Kolmas käytäntö on vaatteiden pikakorjaamisen käytäntö, jossa korostuu ajatus vaatteiden korjaamisesta järkevyyden takia. Vastuullisuus toimii käytännön piirissä keskeisenä motiivina. Neljäs käytäntö, haastavien korjaustöiden toteuttamisen käytäntö, perustuu haluun korjata vaatteita käsityöharrastusmielessä. Käytännön toteuttamisen aktiivisuudesta huolimatta vastuullisuuden edistäminen näyttäytyy ristiriitaisesti käytännön sisällä. Kolmantena tavoitteena on selvittää millaisia esteitä ja mahdollisuuksia näiden käytäntöjen toteuttamiseen liittyy. Tutkimuksessa muodostettuja käytäntöjä analysoitiin ja vertailtiin toisiinsa.

Tutkimus on käytäntöteoreettinen laadullinen tutkimus, johon osallistui kymmenen kuluttajaa eri puolilta Suomea. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelminä toimivat haastattelu ja havainnointi. Tutkimus tarjoaa konkreettista tietoa kuluttajien toteuttamista vaatteiden huolto- ja korjaamiskäytännöistä. Lisäksi tutkimus lisää ymmärrystä kuluttajien suhtautumisesta vaateteollisuuden vastuullisuuteen ja kestävän kehityksen edistämiseen erilaisten käytäntöjen kautta. Tutkimuksessa muodostettujen käytäntöjen avulla voidaan myös tunnistaa erilaisia markkinointi- ja liiketoimintamahdollisuuksia.