Korkojen aikarakenne tulevan inflaation indikaattorina - testaus ja ennustaminen suomalaisella aineistolla vuosilta 1993-2007

Tässä tutkielmassa selvitetään sekä teoreettisesti että empiirisesti korkojen aikarakenteen ja inflaation välistä yhteyttä. Tieto korkojen aikarakenteen inflaation ennustuskyvystä on tärkeää esimerkiksi siksi, että keskuspankit tarvitsevat rahapolitiikkansa suunnittelun ja analyysin tueksi erilaisia indikaattoreita. Myös muille taloudessa toimijoille tiedot inflaatiosta ovat tärkeitä. Korkojen pitkät ja lyhyet maturiteetit voidaan yhdistää toisiinsa korkojen odotushypoteesiteorian avulla. Teoreettisesti taas inflaatio voidaan liittää korkojen aikarakenteeseen Fisher-hypoteesin kautta, jonka mukaan nimellinen korko vastaa reaalikoron ja inflaatio-odotusten summaa. Inflaation ja korkojen aikarakenteen yhteys on epäsuora, mistä johtuu että ennustettaessa korkojen aikarakenteen avulla inflaatiota pitää olettaa, että reaaliset korot ovat vakioisia. Korkojen aikarakenteen suhdetta inflaatioon testataan tutkielman empiirisessa osassa kahdella tavalla. Granger-kausaalisuustestin avulla selvitetään korkoeron ja inflaation välistä dynamiikkaa. Tämän jälkeen konstruoidaan ekonometrinen inflaation ennustemalli, jossa selitettävänä muuttujana käytetään korkoeroa ja inflaation viivästettyä arvoa.. Tutkimustulokset osoittavat, että korkoerolla voidaan ennustaa tulevaa inflaatiota Suomessa. Estimoiduilla malleilla pystyttiin ennustamaan muutoksia inflaatiossa kun ennusteperiodit olivat kolme tai kuusi kuukautta. Korkoerotiedoilla ajalta ennen Suomen liittymistä EMU:uun ei ollut hyötyä inflaation ennustamisessa vuosille 2006-2007. Näyttää siltä, että EMU-jäsenyyden myötä korkoeron ja inflaation välinen dynamiikka on muuttunut.