Todellisuuden representaation problematiikka. Katsaus dokumenttielokuvan teoriaan

Abstract

Dokumenttielokuvan teoria koostuu hajanaisista ja ristiriitaisista näkemyksistä, joiden keskeinen ongelma on dokumenttielokuvan suhde todellisuuteen. Dokumenttielokuvaan liittyvässä keskustelussa kiinnitetään yleisesti huomio yksittäisten elokuvien tai ohjel-mien onnistumiseen todellisuuden representoinnissa. Näin ei kuitenkaan saada selkeää käsitystä siitä, miten dokumenttielokuva sijoittuu mediakulttuurisena artefaktina fiktio-elokuvan ja uutisjournalismin välille. Tutkimuksen lähtökohtana onkin ollut käsitellä dokumenttielokuvaa sekä omana erityisenä lajityyppinään että tarkastella mahdollisuuk-sia sisäiseen lajityypittelyyn.

Tässä tutkielmassa olen keskittynyt dokumenttielokuvan teoreettisiin kysymyksiin kol-men alalla ansioituneen teoreetikon näkemysten avulla. Olen käyttänyt aineistona Bill Nicholsin, Carl R. Plantingan ja Brian Winstonin dokumenttielokuvaa käsitteleviä teok-sia. Tutkielma on luonteeltaan teoreettinen ja aineistoa olen käsitellyt synteesin ja ana-lyysin keinoin. Aineistosta olen poiminut tarkastelun kohteeksi sellaiset teoreettiset nä-kemykset, joiden avulla dokumenttielokuvan sisäisiä eroavaisuuksia ja dokumenttielo-kuvan suhdetta fiktioon ja journalismiin voidaan lähestyä. Nicholsin teoriassa muodos-tuva luokittelujärjestelmä on dokumenttielokuvan moodit, Plantingalla äänet ja Wins-tonilla rekonstruktiojatkumo.

Tutkimuksessani esiin nousseet käsitteet ja näkemykset auttavat hahmottamaan doku-menttielokuvaa sekä sen rakenteellisuuden, tyylin että tekijyyden kannalta. Todellisuus-suhteen pohdinta ei ole riittävän monipuolinen lähestymistapa dokumentteihin, vaan kerronnan muotojen ja tekijän roolin pohtiminen tuovat keskusteluun sellaisia aspekteja, joita ilman dokumentaarisen ilmaisun monimuotoisuus jäisi huomiotta.