Translation of Acroctic Psalms: Comparison of Two Finnish Bible Translations

Abstract

Jokaiseen kieleen liittyvät lähde-ja kohdekulttuurin normit ja säännöt sekä eri kielten kielen rakenteet ja säännöt määrittelevät minkälaiseen lopputulokseen kääntäjä päätyy. Kääntäjän tulee työssään huomioida, että käännöstä tehdessä ei käännetä vain tekstiä vaan kaikkea, mikä liittyy tekstiin sekä lähde että kohdekielessä, yhtenä tärkeimpänä niistä kulttuuri. Kääntäjä joutuu tekemään tärkeitä päätöksiä, kuten säilytetäänkö alkuperäinen tekstin muoto vai tuodaanko teksti osaksi omaa kulttuuria, jolloin erilaisuus katoaa. Kääntäminen on aina tulkintaa, sillä yksikään kieli ei vastaa identtisesti toisiaan, vaikka ne kuuluisivat samaan kieliperheeseen ja kulttuuriin. Jopa samat suomenkieliset käännökset eroavat toisistaan, kuten tässä tutkimuksessa tulee esiin.

Tämä pro-gradututkielma tarkastelee kahta suomalaista raamatunkäännöstä, vuoden 1992 kirkkoraamattua sekä vuonna 2009 julkaistua Raamattu Kansalle työryhmän Uutta testamenttia ja Psalmeja. Aineistona olivat alfabeettiset akrostiset Psalmit, joita on yhteensä yhdeksän Vanhassa testamentissa. Analyysin ohjeena ovat psalmit 111, 112 ja 145. Alfabeettisissa Psalmeissa esiintyvät Jumalan nimet ja niiden suomennos ovat myös osa tutkimusta. Lukujen alkuun lisätyt otsikot ovat myös tarkasteltavina. Teoria pohjana on James Holmesin (1988) säilyttävä (retentive) ja uutta luova (re-creative) sekä Lawrence Venutin (1995) kotouttaminen (domestication) ja vieraannuttaminen (foreignization).

Laadullisen tutkimuksen tuloksena on, että molemmat raamatun käännökset käyttävät sekä vieraannuttamista että kotouttamista käännösten käännösstrategiana. Holmesin käännösstrategia säilyttävä ja uutta luova löytyy myös molemmista käännöksistä. Alkuperäinen alfabeettisten Psalmien sanaleikki katoaa käännöksessä, mutta se olisi toki mahdotonta säilyttää, johtuen kielten erilaisesta rakenteesta. Hypoteesi joka on kolmiosainen, saa tutkimustuloksista jonkin verran tukea mutta ei vahvistu kokonaan sillä molemmista käännöksistä löytyy sekä säilyttävää sekä uutta luovaa. Vuoden 1992 Raamattu käyttää enemmän uutta luovaa sekä kotouttavaa käännöstä, joten tämän voidaan todeta vahvistavan hypoteesia.