Julkisuusperiaatteen ja salassapitosäännösten yhteensovittaminen esitutkinnassa

Työssä tarkastellaan yksityiselämän suojan ja julkisuusperiaatteen välistä suhdetta rikosprosessin esitutkintavaiheessa. Tutkimus pohjautuu havaintoon, että esitutkinnassa tasapainoillaan usein yksityiselämän suojan ja viranomaistoiminnan avoimuuden välillä. Yksityiselämän suoja on vahvasti suojattu sekä kansallisessa perusoikeusjärjestelmässä, että kansainvälisessä ihmisoikeusnormistossa. Julkisuusperiaate on turvattu perustuslain 12 §:ssä ja puolestaan ilmentää demokratian ja oikeusvaltion keskeisiä arvoja, kuten läpinäkyvyyttä, viranomaisten valvottavuutta ja kansalaisten tiedonsaantioikeuksia. Keskeisinä käsitteinä tutkimuksessa ovat yksityiselämän suoja, julkisuusperiaate ja salassapitosäännökset. Näiden oikeudellisten normien välistä jännitettä lähestytään oikeudogmaattisen tutkimusotteen kautta. Metodologisesti tutkimus perustuu voimassa olevan oikeuden systematisointiin ja tulkintaan, jossa hyödynnetään lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä, viranomaisten ohjeistuksia sekä kotimaista ja kansalainvälistä oikeuskirjallisuutta. Lisäksi tutkimukseen on koottu asiakirja-aineisto, jota tarkastellaan empiirisesti. Empiirisellä tutkimuksella saadaan katsaus viranomaisten ja muiden keskeisten tahojen mielipiteeseen nykyisestä julkisuuslaista ja sen soveltamisesta. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten voimassa olevaa julkisuuslakia sovelletaan esitutkintaa koskevassa viranomaistoiminnassa. Vaikka laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) asettaa peruslähtökohdat tiedonsaantioikeuksille, sen käytännön soveltaminen on osoittautunut monin paikoin hankalaksi ja epäjohdonmukaiseksi. Eri viranomaiset soveltavat lakia osittain ristiriitaisesti, mikä johtaa toisistaan poikkeaviin käytäntöihin esitutkintaaineiston julkisuudessa ja salassapidossa. Tämä tilanne heikentää oikeusvarmuutta ja kansalaisten luottamusta viranomaistoimintaan. Työssä analysoidaan näitä käytännön haasteita ja tarkastellaan mahdollisuuksia sääntelyn selkeyttämiseen. Tutkimus osoittaa, että esitutkinnan julkisuutta koskeva sääntely kaipaa selkeyttämistä. Nykyiset säännökset jättävät viranomaisille laajaa harkintavaltaa, mikä johtaa vaihtelevaan soveltamiskäytäntöön ja heikentää oikeusvarmuutta. Julkisuusperiaatteen ja salassapitointressien yhteensovittaminen on haastavaa, mutta välttämätöntä perusoikeuksien tasapainottamiseksi. Julkisuuslain uudistukselle on laajapohjainen tarve, mutta sen tulee perustua huolelliseen perusoikeuspunnintaan. Esitutkinnan erityispiirteet on tunnistettava, jotta avoimuuden ja yksityiselämän suojan yhteensovittaminen toteutuu perusoikeuksia kunnioittaen.