Private Debt vs. Global Equity Index Funds: Performance and Risk Across Economic Regimes, 2010–2025

Abstract

This study examines how private debt strategies compare with global equity index funds. The study focuses on performance, risk, and diversification across different economic and monetary regimes between 2010 and 2025. The analysis covers three private debt strategies. Direct lending, mezzanine debt, and distressed debt and compares their behaviour with global equities under different market conditions.

The study used monthly return data from Bloomberg together with descriptive statistics, risk-adjusted performance measures, correlation analysis, and CAPM regression models. Levene’s tests and Fisher’s Z-tests are also applied to assess whether volatility and correlations across regimes are statistically significant. The sample is divided into accommodative, restrictive, and crisis regimes to capture changes over time.

The results show that private debt produces smoother return patterns than global equities. However, the findings suggest that the lower observed volatility is partly due to illiquidity and appraisal-based valuation practices that can delay the recognition of losses. Although private debt appears more stable overall, all three strategies show downside risk during periods of financial stress. Direct lending is particularly sensitive to changing market conditions, performing strongly during accommodative periods but experiencing the largest losses during crisis environments. The results also show meaningful differences between the three strategies. This implies that private debt should not be viewed as a single homogeneous asset class.

The analysis further indicates that diversification benefits between private debt and equities vary across economic conditions rather than remaining constant. Correlations stay moderate during stable periods but increase directionally during restrictive and crisis periods. Although the statistical tests did not confirm significant correlation differences between accommodative and restrictive regimes, the regression results indicate that private debt retains meaningful exposure to equity market movements throughout different market environments.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten private debt -strategiat vertautuvat globaaleihin osakeindeksirahastoihin. Tutkimus keskittyy tuottoihin, riskeihin ja hajautushyötyihin erilaisissa taloudellisissa ja rahapoliittisissa ympäristöissä vuosina 2010–2025. Analyysi kattaa kolme private debt -strategiaa: direct lending-, mezzanine debt- sekä distressed debt -sijoitukset, ja vertailee niiden käyttäytymistä globaaleihin osakkeisiin erilaisissa markkinaolosuhteissa.

Tutkimuksessa hyödynnettiin Bloombergista saatua kuukausittaista tuottoaineistoa yhdessä kuvailevien tilastollisten menetelmien, riskikorjattujen tuottomittareiden, korrelaatioanalyysin sekä CAPM-regressiomallien kanssa. Lisäksi volatiliteetin ja korrelaatioiden tilastollisen merkitsevyyden arvioimiseksi eri markkinaympäristöissä sovellettiin Levenen testiä ja Fisherin Z-testiä. Aineisto jaettiin elvyttävän rahapolitiikan, kiristävän rahapolitiikan ja kriisijaksojen mukaisiin alaryhmiin ajallisten muutosten tarkastelemiseksi.

Tulokset osoittavat, että private debt -sijoitukset tuottavat globaaleja osakkeita tasaisempia tuottoprofiileja. Havainnot kuitenkin viittaavat siihen, että matalampi havaittu volatiliteetti johtuu osittain epälikvidiydestä ja arviointiperusteisista arvonmäärityskäytännöistä, jotka voivat viivästyttää tappioiden tunnistamista. Vaikka private debt vaikuttaa kokonaisuutena vakaammalta, kaikki kolme strategiaa osoittavat merkittävää laskuriskin herkkyyttä finanssimarkkinoiden stressijaksoilla. Direct lending on erityisen herkkä markkinaolosuhteiden muutoksille: strategia menestyy vahvasti elvyttävissä ympäristöissä, mutta kärsii suurimmat tappiot kriisiaikoina. Tulokset osoittavat myös merkittäviä eroja strategioiden välillä, mikä viittaa siihen, ettei private debtia tulisi tarkastella yhtenä homogeenisena omaisuusluokkana.

Analyysi osoittaa lisäksi, että private debtin ja osakkeiden väliset hajautushyödyt vaihtelevat taloudellisten olosuhteiden mukaan eivätkä pysy vakioina. Korrelaatiot säilyvät maltillisina vakaissa olosuhteissa, mutta kasvavat kiristävien ja kriisijaksojen aikana. Vaikka tilastolliset testit eivät vahvistaneet merkitseviä korrelaatioeroja elvyttävien ja kiristävien ympäristöjen välillä, regressiotulokset osoittavat, että private debt säilyttää merkittävän altistuksen osakemarkkinoiden liikkeille erilaisissa markkinaympäristöissä.