Puunhankinnan vaiheet ja ostosopimukset

Abstract

Puunhankinta on monivaiheinen tapahtuma, joka sisältää useita sopimussuhteita. Hankintaan osallistuvien eri osapuolten tekemät sopimukset muodostavat laajan ja vaikeasti hallittavan sopimusverkoston. Eri vaiheita, joissa sopimuksia tehdään, nimitetään yhdessä toiminto- tai hankintaketjuksi. Päävaiheita ovat itse kauppatapahtuma eli ostosopimuksen solmiminen, puun korjuu ja kuljetus sekä puun myynti jalostustehtaalle. Kun kotimaisen puunhankinnan ketjuun lisätään vielä tuonti ulkomailta, sopimusverkosto vain kasvaa.

Tarkastelun kohteena tutkielmassa on puunhankintaan liittyvä juridinen puoli, jota katsotaan puuta hankkivan yrityksen näkökulmasta. Esimerkkeinä yrityksistä on käytetty Metsäliitto Osuuskuntaa ja Thomesto Oy:tä. Tarkoituksena on selvittää puunhankinnan eri vaiheita ja seikkoja, jotka vaikuttavat puukaupan syntyyn. Koska ostosopimuksia voidaan pitää koko puunhankinnan perustana, painottuu tutkimus suurelta osin niiden sisällön selvittämiseen. Metsäliiton tekemät puukaupat voidaan jakaa pysty-, hankinta- ja käteiskauppoihin. Vastaavasti niissä käytettäviä sopimuksia nimitetään metsänhakkuu-, hankinta- ja käteissopimuksiksi. Kotimaankaupan ostosopimusten vertailukohdaksi tutkielmassa on asetettu sopimukset, joita käytetään puun tuonnissa Venäjältä.

Puunhankinta on altis raakapuumarkkinoilla tapahtuville muutoksille. Kysynnän ja tarjonnan määrä sekä raakapuun hinnan vaihtelut vaikuttavat väistämättä puunhankintaorganisaation toimintatapoihin. Voidaan myös eritellä useita eri seikkoja, jotka vaikuttavat kysynnän ja tarjonnan muodostumiseen puukaupassa. Myös kansainvälisellä kysynnällä ja tuonnilla on vaikutusta kotimaan puunhankintaan.

Tutkimuksessa käy ilmi, että loppujen lopuksi ostosopimukset ovat varsin ongelmattomia ja niistä aiheutuu harvoin riitoja, vaikka puukauppa onkin oma erityinen kaupan lajinsa. Pääasiassa tämä johtuu siitä, että sopimukset ovat vakiintuneita ja riitatilanteessakin asioista päästään yleensä sopuun neuvottelemalla. Kotimaan- sekä Suomen ja Venäjän välisen kaupan ostosopimukset sisältävät pitkälti samantyyppisiä ehtoja, mutta eroavat toisistaan pääasiassa sen vuoksi, että myyjäpuoli on toisenlainen - kotimaassa yksityinen metsänomistaja ja Venäjällä yritys.