Eine Milieuuntersuchung der Darstellung des Niederösterreichischen Weinbaugebiets in den Kriminalromanen von Alfred Komarek

Abstract

Tämän tutkimuksen kohteena oli itävaltalaisen toimittaja-kirjailija Alfred Komarekin itävaltalaiselle viininviljelyalueelle sijoittuva rikosromaanisarja ja erityisesti sen miljöökuvaus. Tarkoituksena oli vastata kysymykseen, mistä johtuu, että lukijat nostavat palautteessaan esille rikkaan miljöökuvauksen eivätkä jännittävää juonta, kuten rikosromaanien luonteen mukaisesti voisi olettaa. Samalla tutkin näiden neljän romaanin rakennetta, missä määrin niissä toteutuvat rikoskirjallisuuden yleiset tunnuspiirteet.

Teoriaosassa esitellään aluksi itävaltalaisen kirjallisuuden erityispiirteitä 1900-luvulla. Miljöötutkimuksen pohjana toimii Ch. Parryn analyysi kirjallisuudessa esiintyvästä ympäristökuvauksesta ja siitä, miten lukija itse mieltää kuvatun ympäristön. Sosiaalista miljöötä eli ihmisiä tutkitaan Bourdien habitusteorian avulla. Lisäksi teoriaosassa esitellään rikoskirjallisuuden historiaa ja kehitystä sekä J. Culpeperin henkilömallia kirjallisuudessa, jota tutkimuksessa on käytetty kirjojen päähenkilöiden analysointiin.

Tutkimuksessa selvisi, että Komarekin rikosromaaneissa painottuu runsas ja yksityiskohtainen ympäristökuvaus, jota entisestään vahvistaa Komarekin lintuperspektiivistä piirtämät luonnokset ympäristöstä. Lisäksi Komarek kuvailee hyvin yksityiskohtaisesti viinikellareita sekä niihin liittyviä tapoja. Sen sijaan muiden talojen ja asuinrakennusten kuvaus on kapeata. Henkilöt ovat kotiseutuaan rakastavia kyläläisiä, joiden vastakohtana ovat yhteisön ulkopuoliset kaupunkilaiset. Komarekin romaanit muistuttavatkin monelta osin kotiseuturomaania. Vaikka kirjat luokitellaan rikosromaaneiksi, ne eivät noudata kuitenkaan rikosromaanille tyypillistä rakennetta. Kirjan päähenkilö Inspektor Polt muistuttaa G. Simenon luomaa komisario Maigret’ta. Lähimpänä rikosromaanin genreä on sarjan viimeinen kirja, jonka rakenne kuitenkin vastaa eniten salapoliisikirjallisuutta. Myös tälle kirjallisuuslajille tyypilliset piirteet, kuten rajattu ympäristö sekä henkilögalleria, esiintyvät kaikissa neljässä kirjassa. Tämän kirjasarjan yksityiskohtaiset ja mieleen painuvat miljöökuvaukset rikkovat yleisesti rikoskirjallisuuteen kuuluvan rikostutkimuksen juonenkulun kuitenkin niin vahvasti, etteivät ne edusta mitään puhdasta rikoskirjallisuuslajia.