Lapsikaappaukset kansainvälisten sopimusten näkökulmasta

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkin kansainvälisiä lapsikaappauksia, jotka tapahtuvat Suomesta ulkomaille tai ulkomailta Suomeen. Myös perhesuhteet kansainvälistyvät jatkuvasti yhä enemmän ja ihmiset liikkuvat, työskentelevät, perustavat perheen ja niin edelleen eri valtioiden rajojen ylitse. Kun perheen eri jäsenet tulevat eri kulttuuriympäristöistä, voi perhesuhteetkin joutua törmäyskurssille. Riidat kumppaneiden välillä voivat pahimmillaan äityä hyvin pahaksi ja lapset voivat tällöin joutua riidan pelinappuloiksi. Lapsikaappauksen taustalla saattaa myös olla lapsista käytävä huoltoriita.

Tutkielmassa keskiössä ovat kansainvälisiä lapsikaappauksia sääntelevät kansainväliset sopimukset, joista keskeisin on Haagin lapsikaappaussopimus. Lisäksi Suomesta puhuttaessa ei voi sivuuttaa Euroopan unionin roolia, joten tutkielmassa on esillä myös Bryssel IIa -asetus. Suomen ollessa yksi Pohjoismaista, on myös Pohjoismaiden väliset suhteet tutkielmassa kuvattuna. Tutkielmassa tutkitaankin näiden kansainvälisten sopimusten velvoittavuutta ja toimivuutta lapsikaappaustilanteissa.

Lapsen etu, huoltajuus ja asuinpaikka ovat keskeisiä käsitteitä lapsikaappauksissa. Esimerkiksi lapsen asuinpaikka voi määritellä sen, onko kyseessä lapsikaappaus laisinkaan. Käsitteiden merkityksellisyyden vuoksi näitä kolmea käsitettä on avattu tässä tutkielmassa. Myös ordre public -periaatetta eli ehdottomuusperiaatetta on käyty tutkielmassa läpi.

Tutkielmassa kuvataan myös eri suomalaisten viranomaisten roolia lapsikaappausta hoidettaessa. Tutkielmassa tutkitaan sitä, mitkä toimintakeinot ovat siinä tapauksessa kun lapsi on kaapattu valtioon, jota ei sääntele mikään kansainvälinen sopimus. Tutkielmaan on otettu paljon oikeustapauksia kuvaamaan lainsäädäntöä käytännössä sekä elävöittämään tekstiä. Lisäksi oikeuskäytäntö on merkittävä oikeuslähde lapsikaappauksia tutkittaessa. Tutkielmassa on perehdytty viranomaisen toimintaan lapsikaappaustilanteessa sekä lapsikaappauksen tekijän rikosoikeudelliseen vastuuseen. Lisäksi on pohdittu sitä, millä tavoin lapsikaappauksia voisi ennaltaehkäistä.

Tärkeintä kansainvälistä sopimusta, eli Haagin lapsikaappaussopimusta voisi kuvailla menestystarinaksi, sillä se on täyttänyt tehtävänsä kaiken kaikkiaan hyvin. Kuitenkin havaitsin muutamia parannuskohtia, jotta sopimus voisi toimia vieläkin paremmin ja esimerkiksi tarjota viranomaisille tehokkaampia keinoja sekä ennaltaehkäistä lapsikaappauksia että toimia kaappaustilanteessa. Lisäksi johtopäätöksissä on useita avoimeksi jääneitä kysymyksiä, jotka osoittavat jatkotutkimuksen tarpeen. Esimerkiksi tutkimusta voisi tehdä siitä näkökulmasta, miten viranomaistoimintaa voisi kaappaustilanteessa tehostaa tai siitä näkökulmasta, millä tavoin kaappaus vaikuttaa kaappauksen kohteena olleeseen lapseen.