Työntekijän kokeman työn epävarmuuden ja työn lopettamishalujen välinen yhteys: Kahdenvälisten esimies-alaissuhteiden muuntava vaikutus

Abstract

Nykyajan liikemaailmalle ominaiset työn uudelleenjärjestelyt, kuten irtisanomiset, lomautukset ja toimipaikkojen sulkemiset saavat organisaatioiden henkilöstön kokemaan usein työn epävarmuutta. Työn epävarmuuden kokemuksella on kauaskantoisia vaikutuksia paitsi henkilöstöön, lopulta myös organisaation tehokkuuteen. Työn epävarmuudesta seuraa tutkitusti terveysongelmia, työtyytyväisyyden vähenemistä ja työn lopettamishaluja. Näistä työn lopettamishalut ovat organisaatiolle erittäin haitallinen ilmiö. Avaintekijöiden lähtö, suuri vaihtuvuus ja tuotannon häiriöt aiheuttavat kustannuksia ja laatuongelmia. Tutkimus tutki työn epävarmuuden ja työn lopettamishalujen yhteyksiä LMX-teorian eli kahdenvälisten esimies-alaissuhteiden teorian kautta. Erityisesti tarkoituksena oli regressioanalyysilla selvittää, moderoiko (muuntaako) korkealaatuinen esimies-alaissuhde työn epävarmuuden ja työn lopettamishalujen yhteyttä. Kvantitatiivisen tutkimuksen aineisto pohjautui Vaasan yliopiston vuosien 2011–2013 Läike-tutkimushankkeeseen. Aineistosta valittiin otokseen yhden suuren suomalaisen palveluorganisaation ei-esimiehet. Tutkimusmetodina käytettiin sekä sähköisiä että paperisia kyselylomakkeita. Työn epävarmuuden ja työn lopettamishalujen väliltä löytyi positiivinen yhteys kahdessa epävarmuuden osa-alueessa, heikoissa etenemismahdollisuuksissa ja epämieluisissa muutoksissa. Korkealaatuisen LMX:n ja työn lopettamishalujen välillä oli negatiivinen yhteys. LMX:n havaittiin moderoivan työn epävarmuuden ja työn lopettamishalujen yhteyttä kahden epävarmuustekijän kohdalla. Esimies-alaissuhdettaan korkealaatuisena pitävän työntekijän lopettamishalut olivat selvästi huonolaatuisen suhteen työntekijää pienemmät, vaikka hän näki työssään paljon epämieluisia muutoksia. Useiden epävarmuustekijöiden tilanteessa korkea LMX:n ei kuitenkaan vähentänyt lopettamishaluja.