Korkeakouluopintojen rahoitus: avustusten ja lainojen vaikutus opiskelijoiden velkaantumiseen ja opintojen keskeyttämisriskiin

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan, miten korkeakouluopiskelijoiden opintojen rahoitusmallit ja työssäkäynti heijastuvat velkaantumiseen, opintojen etenemiseen ja riskiin keskeyttää opinnot. Vertailun kohteena ovat kolmen maan, Suomen, Tanskan ja Iso-Britannian, rahoitusjärjestelmät. Tavoitteena on arvioida, miten järjestelmien rakenteet vaikuttavat opiskelijoiden opintojen etenemiseen ja opiskeluaikaiseen taloudelliseen asemaan.

Tutkimus yhdistää määrällisen ja kirjallisuus- sekä raporttipohjaisen laadullisen analyysin. Teoreettinen viitekehys rakentuu inhimillisen pääoman teorian, käyttäytymistä taloustieteellisten näkökulmien ja hyvinvointivaltiomallien pohjalle. Menetelminä hyödynnettiin regressioanalyysejä, joilla tarkasteltiin opiskelijoiden resurssien, opintotuen ja työssäkäynnin yhteyksiä opintojen etenemiseen ja velkaantumiseen. Havaintojen perusteella työnteko opintojen rinnalla on joissain maissa yhteydessä heikompaan opinnoissa etenemiseen, erityisesti Suomessa. Runsas työmäärä yhdistyy haasteisiin opintojen suorittamisessa ja kasvattaa riskiä, että opinnot viivästyvät tai keskeytyvät. Opintotuen taso näyttää olevan yhteydessä opiskelijoiden mahdollisuuksiin keskittyä päätoimiseen opiskeluun, mutta sen vaikutukset eivät ole yksiselitteisiä. Velkaantumista selittävät tukijärjestelmän lisäksi myös elinkustannusten alueelliset erot ja opiskelijoiden kulutustottumukset. Sosioekonominen tausta vaikuttaa lainanottoon jossain määrin, mutta sen merkitys jää odotettua vähäisemmäksi.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että opintojen rahoitusmallit ohjaavat opiskelijoiden käyttäytymistä eri tavoin maittain. Tulokset osoittavat, että rahoitusratkaisuilla voidaan edistää tasapuolisempia mahdollisuuksia, mutta samalla on kiinnitettävä huomiota siihen, miten työnteko ja opinnot voidaan sovittaa yhteen ilman, että opiskelijoiden jaksaminen tai valmistumisaikataulu kärsii. Tulosten perusteella politiikkatoimien tulisi keskittyä erityisesti työnteon ja opintojen yhteensovittamisen haasteisiin ja siihen, miten opintotuki voisi paremmin turvata opiskelijoiden mahdollisuuden keskittyä päätoimiseen opiskeluun.