Eri intressit koeaikapurkuun

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan työnantajan ja työntekijän erilaisia intressejä liittyen koeaikapurkuun. Tutkielman ensimmäinen osa keskittyy koeaikapurun oikeudelliseen rajaukseen: milloin koeaikapurku on mahdollista ja milloin se ei ole sallittu. Tässä yhteydessä käsitellään oikeustapauksia, jotka tarjoavat vastauksia siihen, missä koeaikapurun raja kulkee. Työn tarkoituksena on selvittää, millaisia oikeudellisia ehtoja ja rajoituksia koeaikapurkuun liittyy, millä perusteilla purku voidaan toteuttaa sekä mitkä seikat voivat johtaa siihen, että koeaikapurku katsotaan lainvastaiseksi. Toinen osa tarkastelee työnantajan ja työntekijän erilaisia intressejä koeaikapurkuun liittyen. Työnantajan näkökulmasta analysoidaan muun muassa rekrytoinnin taloudellisia riskejä ja sitä, miten koeaikapurku mahdollistaa näiden riskien hallinnan. Työntekijän näkökulmasta arvioidaan koeaikapurun vaikutuksia ja erityisesti siihen liittyviä riskejä. Tämä pro gradu -tutkielma on kirjoitettu siten, että tarkastellaan koeaikapurkumahdollisuuden vaikutuksia rekrytointiin ja irtisanomisiin. On selvää, että koeaikapurun hyöty painottuu enemmän työnantajalle kuin työntekijälle. Työnantajalle se tarjoaa helpoimman ja vähäisimmillä perusteilla toteutettavan irtisanomistavan. Työntekijälle se tarjoaa saman mahdollisuuden, mutta myös merkittävästi epävarmuutta työmarkkinoilla. Tutkielmassa haastatellaan henkilöitä, joille on tehty koeaikapurku, sekä henkilöitä, jotka ovat itse toteuttaneet koeaikapurun. Näin pyritään selvittämään, millaisia käytännön nyansseja koeaikapurku työelämässä todellisuudessa sisältää.

Tutkielma on rajattu koskemaan vain yksityisen sektorin työsuhteita, ja siinä keskitytään nimenomaan koeaikapurkuun liittyvään oikeuskäytäntöön ja sen tulkintaan sekä haastattelumateriaaliin. Työssä ei käsitellä julkisen sektorin virkasuhteita eikä perehdytä laajasti muihin työsopimuksen päättämistapoihin. Teoreettinen viitekehys pohjautuu työoikeuden keskeisiin periaatteisiin, kuten työsopimusvapauteen, lojaliteettivelvoitteeseen ja yhdenvertaisuuteen. Keskeisiä käsitteitä ovat koeaika, koeaikapurku, asialliset ja epäasialliset purkuperusteet sekä syrjintäkielto. Työssä hyödynnetään oikeusdogmaattista menetelmää, jossa analysoidaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, esitöitä ja oikeuskäytäntöä. Lisäksi tarkastellaan tasa-arvoL:n (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta) ja yhdenvertaisuuslain merkitystä koeaikapurun lainmukaisuuden arvioinnissa. Koeaikapurku on herkkä työoikeudellinen toimenpide, jossa työnantajan ja työntekijän intressit pyritään tasapainottamaan oikeudenmukaisesti lainsäädännön ja oikeuskäytännön avulla. Työnantajalle se tarjoaa keinon hallita rekrytointiriskejä, kun taas työntekijälle se voi olla sekä joustomahdollisuus että epävarmuustekijä.