Constructed fictional language in translation: Conveying Nadsat from A Clockwork Orange to Kellopeliappelsiini

Abstract

Tämä pro gradu –tutkielma käsittelee keinotekoisen fiktiivisen kielen välittymistä kaunokirjallisuuden kääntämisessä. Aineistona käytettiin Anthony Burgessin romaania A Clockwork Orange (1962) ja sen suomentajan, Moog Konttisen vuonna 2007 uudistamaa laitosta Kellopeli Appelsiini. Vertailevan tutkimuksen kohteena oli teoksen fiktiivinen taidekieli Nadsat ja sen lähde- ja kohdekieliset ilmenemät. Tutkimus tehtiin kaksivaiheisena: kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti. Kvalitatiivinen tutkimusmateriaali koostui otteista, joissa esiintyy Nadsat-kielisiä sanoja sekä näiden otteiden käännösvastineista. Kvantitatiivinen tutkimusmateriaali puolestaan rajoittui lähdeteoksen ensimmäisessä luvussa esiintyviin Nadsat-kielisiin sanoihin ja niiden suomenkielisiin vastineisiin kohdetekstissä. Lähdetekstissä esiintymiä oli 212 ja kohdetekstissä 147.

Aihetta koskevan vakiintuneen käsitteistön puutteellisuudesta johtuen tutkimuksessa luotiin aluksi saatavilla olleiden lähteiden perusteella kategorisointimalli, jonka avulla materiaalin taidekielityyppi määriteltiin. Nadsatin välittymistä lähdetekstistä kohdetekstiin tutkittiin kaksivaiheisella analyysilla. Ensimmäinen vaihe, jonka metodi perustui funktionaalisen ekvivalenssin toteutumisen kartoittamiseen kohdetekstissä, tutki Nadsatin kolmiosaisen funktion välittymistä vertailemalla otteita lähde- ja kohdeteksteistä. Tämä Anna Bogicin tutkimukseen perustuva funktio koostui Nadsatin sisäpiiriryhmiä erottelevasta, eufemistisesta ja aivopesevästä vaikutuksesta. Toinen vaihe tutki kvantitatiivisin menetelmin käännöksessä käytettyjä paikallisia käännösstrategioita, eli yksittäisiä käännösratkaisuja, joiden lähde- tai kohdetekstiorientaation perusteella määriteltiin kääntäjän käyttämä globaali eli koko tekstiä koskeva käännösstrategia.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lähdetekstin taidekielen funktio on merkittävimmältä osaltaan välittynyt kohdetekstiin. Lisäksi kävi ilmi, että suomentaja on tämän tutkimuksen lähtöolettamuksen vastaisesti käyttänyt työssään kotouttavaa globaalia käännösstrategiaa luoden näin uutta, lähdetekstistä riippumatonta suomenkielistä Nadsat-sanastoa. Tämä on merkittävä tutkimustulos sikäli, että muissa vastaavanlaisissa tutkimuksissa Nadsatin funktion välittymisen ehtona pidettiin vieraannuttavaa globaalia käännösstrategiaa. Loppupäätelmänä todettiinkin, että suomennos on toteutettu funktionaalisen ekvivalenssin periaatteen mukaisesti luomalla lähdetekstin taidekielelle orgaaninen suomen kieleen pohjautuva vastine. Kotouttava globaali käännösstrategia on siten validi keino fiktiivisen taidekielen kääntämisessä.