Markkinakartoitus julkisissa hankinnoissa

Abstract

Julkisten hankintojen yhteydessä markkinakartoituksella tarkoitetaan mitä tahansa hankintayksikön toimintaa, jolla kerätään tietoa markkinatilanteesta hankittavan palvelun tai tavaran osalta hankinnan valmisteluvaiheessa ennen varsinaisen hankintailmoituksen julkaisemista. Markkinakartoitus voi kohdistua esimerkiksi hankittavan tavaran tai palvelun ominaisuuksien selvittämiseen, potentiaalisten toimittajien kartoittamiseen tai hankittavaan tavaraan tai palveluun liittyvän alan yleisten sopimusehtojen tai käytäntöjen kartoittamiseen. Tarkoituksena markkinakartoituksen tekemisessä on saada käsitys olemassa olevista markkinoista sekä siitä, miten hankinnan kohde tulisi määritellä hankintailmoituksessa tai millaista hankintamenettelyä olisi hyvä käyttää, jotta päästään toivottuun lopputulokseen. Markkinakartoituksen tavoitteena voi myös olla antaa etukäteen markkinoille tietoa tulevasta hankinnasta tai ohjata olemassa olevien markkinoiden kehitystä haluttuun suuntaan. Markkinakartoituksen tekemistä säätelee Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016). Laissa markkinakartoituksen toteuttamiselle ei määritellä täsmällistä muotoa, vaan sen voi toteuttaa eri tavoilla. Keskeistä markkinakartoituksen toteuttamisessa on huomioida lakiin kirjatut oikeusperiaatteet, joista erityisesti syrjimättömyys ja avoimuus on mainittu markkinakartoituksen yhteydessä. Hankintayksikön tulee myös varmistua siitä, että mahdollinen hankintayksikön ulkopuolisen avun käyttäminen markkinakartoituksessa ei johda kilpailun vääristymiseen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan julkisiin hankintoihin liittyvän markkinakartoituksen merkitystä käytännön hankintaprosessin kannalta ja kartoitetaan, tulkitaan ja systematisoidaan markkinakartoituksen tekemiseen kohdistuvaa sääntelyä voimassa olevien säädösten ja oikeuskäytännön kautta. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan hankintayksikön näkökulmasta hankintamenettelyyn ja markkinakartoitukseen liittyviä oikeudellisia ja taloudellisia riskejä. Aihetta käsitellään pääsäätöisesti tavara- ja palveluhankinnoissa käytettävän avoimen hankintamenettelyn näkökulmasta. Keskeisempänä lopputuloksena tutkielmassa esitetylle tarkastelulle on se, että julkisiin hankintoihin liittyvä markkinakartoitus on parhaimmillaan monipuolinen työkalu, jota hankintayksikkö voi hyödyntää hankintamenettelyn valmisteluvaiheessa eri tavoin. Hankintayksikkö voi määritellä hyvin vapaasti tavoitteet ja toteutustavan markkinakartoitukselle sekä käyttää tarvittaessa apunaan ulkopuolisia asiantuntijoita, vaikka vastuu hankinnan sisällön määrittelystä säilyykin hankintayksiköllä. Markkinakartoitukseen liittyvät riskit vaikuttavat liittyvän laajemmin koko hankintamenettelyyn kuin pelkästään markkinakartoitukseen. Oikeusperiaatteiden huomiotta jättäminen muodostanee markkinakartoituksen, kuten myös hankintamenettelyn kannalta, selkeimmän riskin sille, että hankintamenettelystä muodostuu virheellinen. Osana hankinnan valmisteluvaihetta markkinakartoituksella on oikeuskäytännön perusteella merkityksensä erityisesti siinä, että markkinakartoituksen tekemisen ja sen dokumentoimisen avulla hankintayksikkö voi osoittaa valmistautuneensa hankintamenettelyyn huolellisesti. Samoin markkinakartoituksella hankitulla tiedolla hankintayksikön on mahdollista välttää sellaisia virheitä hankintamenettelyn toteuttamisessa, jotka johtaisivat oikeudellisen ja taloudellisen riskin toteutumiseen.