Pankkien kannattavuus Pohjoismaissa : tarkastelussa Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska

Tässä tutkielmassa tutkitaan pankkien kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tutkielmassa toteutetaan empiirinen tutkimus, jonka kohteena ovat pohjoismaiset pankit. Pankeista ja niiden kannattavuudesta luodaan ensiksi mahdollisimman kattava kokonaiskuva käymällä läpi laaja relevanteista tutkimusartikkeleista koostuva aineisto. Tutkielman toisessa luvussa käsitellään yleisesti pankkien luonnetta yrityksinä ja syvennytään sen jälkeen pankkien kannattavuuteen liittyvään teoriaan ja edeltävään tutkimukseen. Pankkien kannattavuus eli kyky taloudellisen tuloksen tekemiseen on koko talouden kannalta merkityksellinen asia, ja kannattavuuden avulla saadaan myös runsaasti tietoa pankeista, niiden toimintaympäristöstä ja esimerkiksi johtamisen tasosta. Luvussa esitellään myös kannattavuuden kannalta merkittävimmät taloudelliset tunnusluvut, joista keskeisimmät ovat kokonaispääoman tuotto (ROA) ja oman pääoman tuotto (ROE). Esille tuodaan myös aiemman kannattavuustutkimuksen onnistunut kannattavuustekijöiden jaottelu sisäisiin (bank-specific) ja ulkoisiin (industry-specific) tekijöihin. Tutkielman kolmannessa luvussa syvennytään Pohjoismaihin, esitellään niiden talous- ja pankkijärjestelmiä pohjautuen tutkimukseen ja viranomaislähteisiin. Neljännen luvun alussa esitellään tutkimuksessa käytettävä menetelmä, eli lineaarinen regressioanalyysi. Sitten esitellään tutkimuksen aineisto, joka on kerätty Fitch Connect -pankkitietokannasta. Tutkimuksessa käytetään selitettävinä muuttujina kahta keskeistä ja vakiintunutta kannattavuuden mittaria, eli keskimääräistä kokonaispääoman tuottoa (ROAA, return on average assets) ja keskimääräistä oman pääoman tuottoa (ROAE, return on average equity). Seuraavaksi esitellään aineistoon perustuvaa tilastollista vertailua, sekä koko maaryhmästä että sen yksittäisistä jäsenistä. Tämän jälkeen esitellään regressioanalyysien tulokset molempien kannattavuusmittarien suhteen koko aineiston sekä yksittäisten maiden osalta. Nettokorkomarginaali osoittautui merkittäväksi kannattavuustekijäksi niin kokonaispääoman kuin oman pääoman tuoton kannalta, ja maakohtaisesti muissa maissa paitsi Suomessa. Pankin koolla löydettiin olevan pankin kannattavuuden kannalta positiivinen vaikutus molempien kannattavuusmittarien suhteen. Luottotappiovarausten ja bruttolainojen määrän suhteesta kertovan tunnusluvun kasvulla havaittiin kannattavuutta heikentävä vaikutus. Talletusten määrän kasvu suhteessa taseeseen heikensi kannattavuutta oman pääoman tuoton kannalta merkittävästi Suomessa ja Ruotsissa. Tutkielman viimeisessä luvussa linjataan empiirisen tutkimuksen keskeisimmät havainnot ja tuodaan esiin pankki- ja kannattavuustutkimuksen merkitystä ja hyödyllisyyttä. Lopuksi todetaan, että lisääntyvä kannattavuustutkimus Pohjoismaihin ja näihin maihin erikseen olisi aiheellista.