Elokuva unten mailla - Unen ja elokuvan analogia

Abstract

Tutkielmassa käsitellään elokuvan ja unen yhtäläisyyksiä, eli voiko unen ja elokuvan sellaisenaan rinnastaa vai onko unenomaisuus vain tiettyjen elokuvien tyylipiirre. Työssä käsitellään elokuvan tyylejä, jotka erityisesti luovat elokuvasta unenkaltaisen. Unenkaltaisista tyylikeinoista esitellään kollaasitekniikka ja tyyleistä avantgarde-elokuva ja surrealistinen elokuva. Surrealistisista elokuvista käsitellään Bünuelin ja Dalin Andalusialainen koira-elokuvaa. Kauhuelokuva rinnastetaan työssä painajaiseen. Elokuvan ja unen yhtäläisyyttä kuvaa unielokuvaksi työssä nimetty tyyli. Tätä tyyliä käyttää esimerkiksi David Lynch, jonka elokuvista analysoidaan Blue velvet, Tuli kulje kanssani ja erityisesti Mullholland Drive. Viimeksi mainittua elokuvaa analysoidaan unena.

Työssä on psykoanalyyttinen lähestymistapa ja se on luonteeltaan hermeneuttis-kvalitatiivinen. Unen olemusta käsitellään Freudin unien tulkinnan ja Jungin ajatusten pohjalta. Työssä elokuva käsitetään taiteeksi. Taiteentutkimuksen eräänä metodin voidaan pitää päättelyä, jota hyödynnetään myös tässä työssä. Työssä pyritään todentamaan Mullholland Drive -elokuvan unenomaisuus analysoimalla sitä eri näkökulmista.

Tutkielmassa on esitelty perusteluja unen ja elokuvan analogialle. Unen ja elokuvan yhtäläisyyksiä löytyy paljon, vaikka niiden analogia ei kiistaton teoria olekaan. Elokuvan unenomaisuus kuitenkin on selkeä monestakin näkökulmasta. Kollektiivisia unia tarjoilevat sellaiset elokuvat, jotka käsittelevät perustarpeita tai yhteisiä pelkoja ja uhkia. Yhteistä elokuville on se, että katsoja samaistuu niihin ja tulkitsee niitä omista lähtökohdistaan käsin. Näin elokuvista tulee, kuten unistakin, omiamme. Kaikki elokuvat eivät tunnu ”omilta” ja merkityksellisiltä, kuten eivät kaikki unetkaan, joita emme jää pohtimaan ja jotka voivat tuntua jopa vierailta.