Pienyrittäjien työhyvinvointi

Abstract

Työhyvinvoinnin merkitys työssä jaksamisessa on kasvanut työelämän kiihtyvien muutosten myötä. Työn tekemisen muodot ovat muuttuneet ja muuttuvat tulevaisuudessa yhä enemmän yhden työnantajan palveluksessa olevista pitkistä työsuhteista kohti lyhytaikaisia, määräaikaisia ja projektiluonteisia työsuhteita. Itsenäisenä yrittäjänä toimiminen on myös yhä useamman vaihtoehto ammattinsa harjoittamiseen ja elannon hankkimiseen. Vaikka pienyrittäjien työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen kiinnitetään nykyään yhä enemmän huomiota, ovat tutkimukset kohdistuneet lähinnä suurempiin organisaatioihin. Tämän tutkimuksen pääongelmana oli pienyrittäjien työhyvinvoinnin tila ja sitä tutkittiin Juhani Ilmarisen työkykytalon viitekehyksessä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja haastatteluja, jotka toteutettiin 25.4.-12.5.2017 välisenä aikana Järviseudun seutukunnan alueella toimivien seitsemän yrittäjän otoksena. Aineistonanalyysimenetelmänä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen aluksi on kuvailtu keskeiset käsitteet eli yrittäjyys ja työhyvinvointi sekä teoreettisena viitekehyksenä käytetty työkykytalo-malli, jonka mukaan työhyvinvointi koostuu yksilön voimavaroista ja itse työstä ja siihen vaikuttavat lähiyhteisö ja ympäröivä yhteiskunta.

Tulokset vahvistivat työkykytalo-mallin toimivuuden pienyrittäjien työhyvinvoinnin tutkimiseen. Tutkimuksen mukaan pienyrittäjät voivat pääosin hyvin, osaavat ammattinsa hyvin ja ovat halukkaita kehittymään siinä. Yrittäjyydessä vapaus ja itsenäisyys korostuivat samoin kuin itsensä toteuttamisen mahdollisuus. Kaikki yrittäjät kokivat ajoittain stressiä, mutta pystyivät myös purkamaan sitä lähinnä läheistensä ja liikunnan avulla. Tutkimuksen mukaan yrittäjät ovat tyytyväisiä elämäänsä ja yrittäjyyteensä sekä pystyvät sovittamaan yhteen työn ja perhe-elämän.