Assessing the Validity of the Retranslation Hypothesis in the Finnish Translations of the Novel Mary Poppins

Abstract

Uudelleenkääntämisessä on kysymys saman lähtötekstin kääntämisestä samalle kohdekielelle useamman kuin yhden kerran. Yksi mahdollisuus tutkia uudelleenkäännöksiä on tarkastella niitä uudelleenkääntämisen hypoteesin näkökulmasta. Tämän hypoteesin mukaan myöhemmät käännökset ovat aina lähempänä lähtötekstiä kuin alkuperäinen käännös. Tässä tutkielmassa tarkastellaan ensisijaisesti uudelleenkääntämisen hypoteesin paikkansapitävyyttä englanninkielisen romaanin Mary Poppins kolmessa suomenkielisessä käännöksessä. Tutkielman toissijainen tavoite on tarkastella näitten kolmen käännöksen metonyymisyyttä. Metonyymisyydellä tässä tutkielmassa viitataan lähtötekstin kulttuuristen viittausten kohteluun käännösprosessin aikana. Toisin sanoen, miten ja missä määrin eri käännökset ilmentävät lähtötekstin kulttuuria. Sekä metonyymisyyttä että uudelleenkääntämisen hypoteesin paikkansapitävyyttä arvioidaan tässä tutkielmassa tarkastelemalla mitä kahdesta käännösstrategiasta kääntäjät ovat suosineet lähtötekstin kulttuuristen viittausten yhteydessä. Assimiloivat käännösstrategiat etäännyttävät käännöksen sekä lähtötekstistä että lähtökulttuurista, kun taas aggressiiviset käännösratkaisut lähentävät kohdetekstiä lähtötekstiin sekä tuovat lähtötekstin kulttuurin lähemmäs käännöksen lukijoita.

Tutkielman tulosten mukaan tässä materiaalissa uudelleenkääntämisen hypoteesi on paikkansapitävä. Tästä syystä voidaankin todeta, että vieraat kulttuurit ja käytänteet ovat tänä päivänä tunnetumpia sekä lukijoille että kääntäjille, jolloin lähtökulttuuriin kiinteästi liittyviä viittauksia ei enää jouduta assimiloimaan niin paljon. Nykyään lukijat myös hyväksyvät enemmän ’outoutta’ tekstissä, mistä syystä käännökset voivat tänä päivänä ilmentää lähtökulttuuria selvemmin. Tulosten perusteella on mahdollista myös väittää, että käännökset todellakin ikääntyvät, minkä vuoksi uudelleenkääntäminen on tarpeellista ja jopa välttämätöntä. Tutkielman tulokset viittaavat myös siihen, että lähtötekstin toinen käännös on metonyymisempi kuin ensimmäinen ja kolmas käännös. Tosin sanoen, toisessa käännöksessä lähtökulttuuri on selvimmin läsnä. Tästä voidaan vetää johtopäätös, että toinen käännös on suunnattu varttuneemmalle lukijakunnalle kuin kaksi muuta käännöstä.