Ikääntyminen ja työ

Abstract

Suomalainen työelämä on tilanteessa, jota se ei ole aiemmin kokenut. Alle 45-vuotiaiden työntekijöiden määrä vähenee voimakkaasti ja samanaikaisesti vanhempien ikäryhmien määrä kasvaa. Tämän lisäksi suomalaiset jäävät verrattaen varhain pois työelämästä. Usein syynä on ennenaikainen työkyvyttömyys tai psyykkiset ja fyysiset paineet. Työelämä ikään kuin työntää ikääntyvät pois työelämästä kasvavilla paineillaan tai ageistisilla käytännöillään. Työntekijöiden ikääntyminen ja eläkkeelle siirtyminen on saanut niin valtiovallan kuin organisaatiotkin pohtimaan keinoja, joilla parannetaan ikääntyvien työntekijöiden työssä jaksamista sekä varmistetaan kokemuspääoman siirto.

Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ikäjohtamista koskevaa ymmärrystä johtamisen näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, mistä eri näkökulmista ikääntymistä on käsitelty työelämää koskevassa kirjallisuudessa ja pohtia, millaisia haasteita nämä eri näkökulmat tuovat ikääntyvien työntekijöiden johtamiseen. Suomalainen osaaminen on muodostunut ikäjohtamisen alueella erittäin korkeatasoiseksi. Tästä johtuen tutkimus rajattiin koskemaan suomalaista työelämää käsittelevää kirjallisuutta.

Nykyisessä suomalaisessa työelämäkeskustelussa on vahva ikä- ja eläkepainotus. Myös huoli suomalaisten varhaisesta eläkkeelle siirtymisestä on vaikuttanut keskustelun ja politiikan suuntaan. Päähuomio työelämää koskevassa kirjoittelussa onkin ollut ikääntyvien työntekijöiden työkyvyssä, osaamisessa ja kokemusperäisen osaamisen siirrossa sekä työhyvinvoinnissa ja jaksamisessa. Julkisissa keskusteluissa työelämältä vaaditaan ikäjohtamista ja ikäsensitiivisyyttä. Tällä voidaan tarkoittaa monia asioita, mutta se voidaan tiivistää ymmärrykseksi ikääntymisen aiheuttamille muutoksille ja tarpeille. Tarvitaan toimenpiteitä, jotka tekevät työssä jatkamisen mahdolliseksi. Ikääntyminen on yksilöllistä, joten yksilölliset ratkaisut nousevat tärkeiksi tekijöiksi. Toisaalta ihmiset haluavat tulla kohdelluiksi ansioidensa, eivät ikänsä perusteella. Avainasemassa onkin organisaatioissa vallitseva ikäasenne sekä erilaisuuden hyväksyminen ja sen hyödyntäminen. Tärkeintä on esimiesten asenteiden muuttuminen ikäjohtamista tukevaksi, jotta ikäsensitiiviset toimintatavat voivat levitä koko organisaatioon.