Mitä uutta johdon mentoroinnista? Mentorointikokemusten tarkastelua fenomenologian keinoin

Abstract

Mentoroinnin suosio on kasvanut johdon kehittämismenetelmänä, koska mentoroinnin oletetaan edesauttavan osaamisen kehittymistä myös johtajaominaisuuksien osalta. Tutkielman teoriaosuus pohjautuu mentoroinnin teoriaan ammatillisen osaamisen ja kasvun viitekehyksestä suuntautuen johdon kehittämiseen muodollisen, organisoidun mentoroinnin avulla.

Viitekehykseltään fenomenologisen ja tutkimusmenetelmältään laadullisen case-tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata subjektiivisia, johtotehtävissä työskentelevien itsensä kokemia ilmiöitä ja vaikutuksia muodollisen mentorointiprosessin yhteydessä. Tavoitteena oli selvittää myös, nouseeko aineistosta esiin jotain uutta. Tutkimuksessa käytettävä aineisto koostui kymmenen johdolle suunnattuun mentorointiohjelmaan osallistuneen tutkimushenkilön kokemuksista ja se koottiin kesällä 2004. Tutkimushenkilöille esitettiin yksi kysymys mentoroinnin vaikutuksista, johon tutkimushenkilöt vastasivat valintansa mukaan joko suullisesti tai kirjoitelman muodossa. Tutkimusaineiston analyysi tehtiin fenomenologisen psykologian analyysimenetelmää (Perttula 1995; 1998) soveltaen.

Tutkimus osoitti, että aktoreiden ja mentoreiden kokemukset eroavat toisistaan näkökulmien laaja-alaisuudessa. Mentorit keskittyvät enemmän kokonaisvaltaista elämänhallintaa käsitteleviin näkökulmiin, aktoreiden perspektiivien ollessa suppeampia. Yllättäen mentorit tuntuvat hyötyvän menetelmästä jopa aktoreita enemmän. Hyöty ei aina näy suoraan työtehtävissä, vaan esimerkiksi yksilön kokonaisvaltaisen elämänhallinnan kasvun kautta subjektiivisena kokemuksena. Mentoroinnille on tarvetta, ja parhaimmillaan sen avulla pystytään tukemaan yksilön kokonaisvaltaista kehittymistä, josta hyötyy myös koko organisaatio.