Kulutusluottomarkkinoiden sääntelyn toimivuus ja tehokkuus

Kulutusluotot alkoivat yleistyä Suomessa vuodesta 2005 lähtien niiden sääntelyn vapautuessa. Sääntelyn puuttuessa luotoista perittävät korot olivat erittäin korkeita ja vuosikorot ylsivät satoihin prosentteihin. Samalla huomattiin kulutusluottojen lisäävän kuluttajien velkaongelmia. Vuonna 2013 kulutusluotoille asetettiin korkokatto, mikä vähensi erityisesti pienten ja lyhytaikaisten luottojen tarjontaa. Vuoden 2019 lakisääntelyssä korkokattoa tiukennettiin entisestään. Tämän seurauksena pienet ja lyhytaikaiset luotot käytännössä katosivat markkinoilta. Viimeisimpänä koronapandemian aikainen tilapäinen lakisääntely sekä vuoden 2023 korkokattouudistus ovat muokanneet kulutusluottomarkkinoiden toimintaympäristöä. Kotimaisten kulutusluotto- ja pienlainayhtiöiden toiminta on vaikeutunut. Kotimaisten toimijoiden markkinaosuutta on vallannut ulkomaiset digipankit, jotka ovat kasvattaneet luottokantaansa voimakkaasti 2020-luvun aikana. Kulutusluotot tuotteena sekä kulutusluottomarkkinat ovat hyvin erilaisia nykyään verrattaessa 2000-luvun puoliväliin. Keskimääräisen kulutusluoton suuruus on tuhansissa euroissa sekä takaisinmaksuaika mitataan vuosissa. Kokonaiskuvassa kulutusluotoille on riittänyt kysyntää, sillä kulutusluottokanta on pitkällä aikavälillä kasvanut. Suomessa kulutusluottojen sääntelyn painopiste on ollut korkokaton sekä mainonnan rajoittamisen kaltaisissa keinoissa. Sääntelyn tavoitteena on ollut kuluttajien velkaantumisen vähentäminen sekä kulutusluottokannan kasvun hillitseminen. Asiantuntijoiden mielestä korkokatto yksinään ei ole toimivin ja tehokkain tapa kulutusluottojen sääntelyyn. He suosittelevat myös muita välineitä velkaantumisen vähentämiseen. Näitä ovat positiivinen luottotietorekisteri ja enimmäisvelanhoitorasite. Positiivinen luottotietorekisteri otettiin Suomessa käyttöön 2024, mutta enimmäisvelanhoitorasitteen etenemisestä ei ole vielä tietoa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää korkokaton sekä muiden makrotaloudellisten muuttujien vaikutusta kulutusluottojen luottokannan, takaisinmaksuajan sekä lainasumman kehitykseen. Aineistona on käytetty Suomen Pankin sekä Sortterin tilastoja. Empiirisen osuuden tutkimusmenetelmänä on hyödynnetty usean muuttujan regressioanalyysiä. Tutkielman tuloksissa korkokatto oli tilastollisesti merkitsevä kaikissa malleissa, mutta vaikutuksen suunta vaihteli käytetyn mallin mukaan. Makrotaloudellisten muuttujien tilastollinen merkitsevyys vaihteli mallien välillä. Esimerkiksi 3 kuukauden euribor ja inflaatio olivat tilastollisesti merkitseviä kaikissa malleissa. Sen sijaan BKT per asukas ja työllisyysaste olivat tilastollisesti merkitseviä vain osassa malleista. Merkittävin yhteys luottokannan kehitykseen oli euriborkorolla, jonka vaikutuksen suunta vaihteli mallin mukaan. Lisäksi inflaation ja luottokannan kehityksen välille löydettiin negatiivinen yhteys. Tulokset osoittavat, että korkokatolla ja muilla makrotaloudellisilla muuttujilla voidaan selittää kulutusluottojen luottokannan, takaisinmaksuaikojen sekä lainasummien vaihtelua.