Finnische Nullpersonsätze und ihre deutschen Entsprechungen am Beispiel des Romans "Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä"

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena on käännösvertailun avulla tutkia, millä tavoin suomenkieliset nollapersoonalauseet saksannetaan. Olettamuksena on, että lauseiden nollapersoonarakenteet käännettäisiin enimmäkseen saksan man-rakenteeksi.

Koska kyseessä on kahden kielen rakenteiden välinen vertailu, käsitellään työn alussa kontrastiivisen tutkimuksen periaatteet ja metodit. Tutkimus rakennetaan niitä noudattaen. Teoriaosassa perehdytään ensin molempien kielten subjektin olemukseen. Seuraavaksi esitellään suomenkieliset nollapersoonalauseet. Tutkimukseen rajataan kuuluvaksi vain sellaiset nollapersoonarakenteet, joiden puuttuvan subjektin kuuluisi olla nominatiivissa. Tämän jälkeen tutkitaan saksankielisen man-rakenteen merkitysrakenteiden selventämiseksi ensin saksan passiivia sekä passiiviparafraaseja, joihin man-rakenne voidaan laskea kuuluvaksi.

Analyysiosassa todetaan erikielisten rakenteiden verrattavuus sekä suoritetaan itse kieltenvälinen vertailu. Tutkimuksen lähdekielisenä materiaalina on Arto Paasilinnan romaani ”Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä” (1991). Kirjasta poimitaan tutkimuskorpukseen kaikki nollapersoonarakenteet. Niille etsitään käännösvastineet kohdekielisestä teoksesta. Tutkimuskorpuksessa vain vajaa puolet nollapersoonarakenteista saksannetaan man-rakenteella, eli tutkimushypoteesi ei käy täysin toteen. Muut käännöstyypit eivät kuitenkaan nouse määrällisesti man-rakenteen yläpuolelle, joten tutkimuksen perusteella voidaan todeta suomalaisen nollapersoonarakenteen ja saksalaisten passiiviparafraasien läheinen merkityssuhde. Huomionarvoista tutkimuksessa on myös, että toiseksi suurimman käännöstyyppiryhmän muodostaa definiitti persoonapronomini tai nimi yksikön 3. persoonassa, vaikka lähdekielessä on kyse indefiniitistä rakenteesta. Analyysissa todetaan tämän syyksi, että kyseisissä konteksteissa käsitellään aina spesifiä henkilöä.