Esihenkilön valta organisaatiossa

Abstract

Tutkielman tavoitteena on selvittää, mistä esihenkilön valta muodostuu organisaatiossa, ja miten se ilmenee. Tutkielmassa valtaa käsitellään sosiaalisena vaikutusprosessina. Vallan käyttäjä on agentti, joka käyttää valtaansa muuttaakseen kohteen asenteita, uskomuksia tai käytöstä. Tarkastelussa käsitellään erityisesti Ravenin vallan lähteiden – eli palkinto-, pakko-, asema-, referentti-, asiantuntija- ja informaatiovallan – merkitystä ja soveltamista vallan tutkimuksessa. Tutkimuksessa on hyödynnetty laajasti aiempaa kirjallisuutta vallan teoriasta, ja siinä on seurattu vallan käsitteellistä kehitystä 1950-luvulta nykypäivään. Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan esihenkilön vallan muuttuneen käsitteellisen tason lisäksi myös muilla tavoin. Modernissa kirjallisuudessa valtaa käsitellään dynaamisena ilmiönä, johon vaikuttavat sekä henkilökohtaiset ominaisuudet että organisatorinen asema. Vallan lähteet harvoin toimivat yksittäisinä, vaan usein niiden yhteisvaikutus johtaa kohteen käytöksen muutokseen. Esihenkilö valitsee joko tietoisesti tai tiedostamattaan käytössä olevista vallan lähteistä ne, jotka tämä kokee parhaiksi. Tutkielmassa käsitellään myös Ravenin myöhemmin kehittämää vallan ja vuorovaikutuksen mallia, joka pyrkii selittämään vallankäyttöön johtavaa tilannetta sekä sen ympärillä vallitsevaa kontekstia. Malli havainnollistaa agentin motiiveja, vallan lähteiden valintaa ja vaikutusyrityksen seurausten arviointia. Samalla huomioidaan myös vallankäytön kohteen rooli vallan muodostumisessa. Tutkielmassa myös mainitaan kyseisen mallin toistaiseksi hyödyntämätön potentiaali, josta voi olla hyötyä jatkotutkimuksissa. Mallia voi mahdollisesti soveltaa kuvaamaan vallankäytön kohteen tai ryhmän näkökulmaa. Vallan ilmenemistä organisaation kontekstissa tarkastellaan organisatorisen hierarkian kautta. Organisaatiorakenteiden näkökulmasta tutkielmassa vertaillaan perinteistä pyramidimaista hierarkiaa ja modernin ajan horisontaalisia organisaatiorakenteita. Vaikka horisontaalisen mallin organisaatioita on esiintynyt tutkimuksessa lisääntyvissä määrin viime vuosikymmeninä, tutkimus osoittaa, että vahvasti hierarkkiset rakenteet ovat yhä yleisiä. Tutkimus osoittaa, että muodollisten hierarkkisten rakenteiden purkaminen johtaa epämuodollisen hierarkian lisääntymiseen. Tutkielmassa esihenkilön vallan ilmenemisen havaitaan riippuvan kontekstista, eri osapuolten henkilökohtaisista ominaisuuksista, ja resursseista. Tutkimuksen lopussa annetaan ehdotuksia jatkotutkimukselle. Epämuodollisen hierarkian muodostuminen tai resurssien ja palkinto-/pakkovallan välinen yhteys olisivat mielenkiintoisia tutkimuksen aiheita modernin organisaatiorakenteen kontekstissa. Myös vaihtoehtoisten johtamistyylien tai julkisen vallan teemojen käsittely vallan lähteiden kautta voi tuoda uusia löydöksiä.