Yhteisöjen verotuksellinen asuinvaltio ja Suomen valtion verotusoikeus : Tarkastelussa kansallinen lainsäädäntö ja verosopimukset

Abstract

Verotusvallan jakautuminen valtioiden välillä perustuu järjestelmälle, jossa verotuksellinen asuin-valtio määrittää verovelvollisuuden laajuuden. Asuinvaltioperiaatteen mukaan verosubjekti on ylei-sesti verovelvollinen verotuksellisessa asuinvaltiossaan, eli asuinvaltiolla on oikeus verottaa kaikkia verosubjektin tuloja riippumatta siitä minkä valtion alueelta tulot on saatu. Lähdevaltioperiaatteen mukaan valtiolla on oikeus verottaa sellaisia sen alueelta peräisin olevia tuloja, joiden saajana oleva verosubjekti ei ole valtiossa verotuksellisesti asuva. Kahden valtion verojärjestelmän samanaikainen soveltaminen johtaa ns. kaksoisasujatilanteisiin ja kaksinkertaiseen verotukseen ja näiden haittojen poistamiseksi verotusoikeus jaetaan valtioiden välisillä tuloverosopimuksilla.

Tutkimuksessa selvitetään millä kriteerein tuloverolain (1535/1991) 3 §:ssä tarkoitettujen yhteisöjen katsotaan olevan Suomessa verotuksellisesti asuvia ja miten yhteisöjen verovelvollisuusasema mää-räytyy. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään miten verosopimusten soveltaminen sekä niihin kuuluvat asuinvaltiota koskevat määräykset vaikuttavat Suomen valtion verotusoikeuden alueelliseen laajuu-teen. Aihe on ajankohtainen, sillä verovuoden 2021 alusta lähtien myös ulkomainen yhteisö on voi-nut olla Suomessa yleisesti verovelvollinen, kun sen TVL 9.8 §:n mukainen tosiasiallinen johtopaikka on täällä. Aiemmin vain kotimainen yhteisö on voinut olla Suomessa yleisesti verovelvollinen. Ulko-maisten yhteisöjen yleinen verovelvollisuus tulee lisäämään kaksoisasujatilanteita ja kansainvälisiä veroriitoja ja siksi on tärkeää selvittää miten Suomen valtion alueellinen verotusvalta määräytyy.

Kotimaisten yhteisöjen verotuksellinen asuminen Suomessa perustuu muodollisiin kriteereihin sillä kotimaisia yhteisöjä ovat Suomessa perustetut tai rekisteröidyt yhteisöt ja ne ovat aina Suomessa yleisesti verovelvollisia. Ulkomaisten yhteisöjen verotuksellinen asuminen Suomessa perustuu yhtei-sön tosiasialliseen toimintaan Suomen alueella. Ulkomainen yhteisö on Suomessa yleisesti verovel-vollinen, kun sen tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee täällä. TVL 9.8 §:n mukaan tosiasiallinen johto-paikka sijaitsee paikassa, johon yhteisön hallitus tai muu ylin päätöksentekoelin vakiintuneesti ko-koontuu tekemään ylintä päivittäistä johtamista koskevia päätöksiä. Yhteisön ylimmän päätöksente-koelimen kokousten pitäminen Suomessa osoittaa yleensä tosiasiallisen johtopaikan sijaitsevan Suomessa. Tosiasiallisen johtopaikan määritelmä on kuitenkin varsin yleisluontoinen ja on selvää, että sen sisältöä ja määritelmää joudutaan tulevaisuudessa määrittämään myös oikeuskäytännössä.

Suomen valtion solmimissa tuloverosopimuksissa kaksoisasujatilanteet ratkaistaan pääasiassa, joko toimivaltaisten viranomaisten keskinäisellä sopimusmenettelyllä tai verovelvollisen tosiasiallisen johtopaikan sijainnin perusteella. Toimivaltaisten viranomaisten sopimusmenettelyssä tai tosiasialli-sen johtopaikan sijainnin määrittelyssä huomioon otettavia kriteerejä ei ole kuitenkaan yksilöity verosopimuksissa ja käytännössä niiden tulkinnassa saattaa esiintyä ongelmia. Verosopimuksen so-veltaminen rajoittaa merkittävästi Suomen valtion verotusoikeutta ja verosopimuksessa tarkoitettu asuinvaltio tulisi pystyä selvittämään yksinkertaisesti ilman pitkiä viranomaisprosesseja.