Oikeusvaltioperiaate EU-oikeudellisena kysymyksenä : Tarkastelussa oikeusvaltiomekanismit ja tuomioistuimen riippumattomuus

Oikeusvaltio nähdään EU:n kivijalkana modernissa yhteiskunnassamme. Oikeusvaltiolle ei ole ainoastaan yhtä määritelmää, joka tekee käsitteestä hyvin monitulkintaisen. Vaikka oikeusvaltiolle on erilaisia määritelmiä, ovat sen ydinelementit pysyviä, joita jokaisen valtion tulisi noudattaa. Mikäli oikeusvaltioperiaatetta rikotaan Euroopan Unionin jäsenmaissa voi se vaikuttaa negatiivisesti EU:n toimintaedellytyksiin. EU:n toiminta perustuu vahvasti EU:n käytännön toimintaedellytyksiin sekä unionin legitimiteettiin. Tämä tutkimus tutkii oikeusvaltioperiaatetta nimenomaisesti EU-oikeuden näkökulmasta; miten EU-oikeuden avulla suojellaan yhteisiä demokraattisia arvoja ja periaatteita. Jäsenmaiden keskinäisessä luottamuksessa on ollut ongelmia viime vuosina ja jotkut EU:n jäsenmaat ovat syyllistyneet oikeusvaltiorikkomuksiin. Jäsenmaiden keskinäinen luottamus on heikentynyt merkittävästi ja oikeusvaltiorikkomukset ovat koskeneet esimerkiksi tuomioistuinten riippumattomuutta ja puolueettomuutta. Tämän lisäksi vallanjaon toteutumisessa sekä oikeusjärjestelmän uudistamisessa on havaittu merkittäviä puutteita. EU-oikeuden ensisijaisuus on merkittävä EU-oikeudellinen velvoite. Jotta oikeusvaltiorikkomuksia voitaisiin välttää, EU:ssa on alettu pohtia keinoja siihen, kuinka oikeusvaltiorikkomuksiin voitaisiin puuttua. Tämän takia EU:ssa on käytössä oikeusvaltion turvamekanismeja, joiden avulla rikkomuksiin puututaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että EU:n toimivalta oikeusvaltion toteutumiseen on määritelty EU:n perussopimuksissa. Toimivallanjako EU:n sisällä on tehty sopimusten mukaisesti ja näin ollen jäsenvaltiot ovat luovuttaneet Euroopan Unionin toimielimille toimivaltaa annetun toimivallan perusteella. EU:lla on nykyään käytössä kolme oikeudellista mekanismia, joiden avulla se suojelee oikeusvaltioperiaatteiden toteutumista. Näillä jokaisella on oma funktio, mutta samalla ne toimivat toisiaan täydentävinä mekanismeina. EU:n käytettävissä on myös niin kutsuttuja soft-law normeja, joilla ei ole samanlaista oikeudellista sitovuutta, mutta näiden edistämis- ja turvaamistoimien avulla on mahdollista edistää oikeusvaltion kehitystä. Ainoastaan nämä oikeudelliset mekanismit eivät riitä yksistään oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen vaan tarvitaan myös tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä. Tutkimuksen päämetodi on luonteeltaan oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, mutta siinä on kuitenkin myös oikeusvertailevaa sekä valtio-opillista näkökulmaa, sillä tutkielmassa on otettu huomioon myös politiikan ulottuvuuksia. Tutkielman keskeisiä oikeuslähteitä ovat EU:n lainsäädäntö mukaan lukien EU:n perussopimukset sekä sen lisäksi eri EU:n toimielinten päätökset, tiedonannot, suositukset ja päätösehdotukset. Tämän lisäksi merkittävänä lähdeaineistona toimii kansallinen lainsäädäntö sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä kansainvälinen, että kansallinen oikeuskirjallisuus.