Några skelettmuskler - en terminologisk studie

Abstract

Tämän työn tarkoituksena on selvittää minkälaisia nimityksiä eri lihaksista käytetään kun aineistona on kaksi lääketiedettä opiskelevan oppikirjaa, kolme anatomista hakuteosta ja yksi kehonrakennukseen erikoistunut aikakausilehti. Tutkin sitä, minkä takia viestintä alaan erikoistuneen ekspertin ja maallikon välillä ei suju kitkattomasti. Selvitän, miten käsitteiden väliset suhteet ilmenevät tutkimusmateriaalissa olevien määritelmien perusteella ja miten hyvän ja ymmärrettävän kuvan itse määritelnä antaa kyseisestä lihksesta.

Tutkimuksen perusajatuksena on löytää vastaus kysymykseen miksi anatomian sanasto on niin vaikeaselkoista. Johtuuko se latinankielisten sanojen yleisyydestä, hyvien vastineiden puutteesta tai jostakin muusta seikasta. Tarkastelen miten löytämäni termit käyttäytyvät kieliympäristössään, onko termiä helppo käyttää ruotsin kielessä vai aiheuttaako esim. termin pituus vaikeuksia. Vertailen eri materiaalin antamia vastineita latinankielisille hakusanoille sekä kunkin lähteen esille poimimia erityispiirteitä.

Tutkimus osoitti, että anatomian sanasto hyvin pitkälle on vielä latinan ja joskus myös kreikan ja englannin kielen varassa, vaikka sitä harva lääkäri tai fysioterapeutti enää osaa käyttää. Aineistossani samalla käsitteellä oli miltei poikkeuksetta useampi nimi, eli synonymia on hyvin yleistä ainakin lihaksista puhuttaessa. Lihaksista käytettävät nimet ovat yleensä hyvin pitkiä monisanaisia termejä, jotka ainkin vieraskielisyytensä vuoksi saattavat aiheuttaa hankaluuksia kielellisessä kommunikoinnissa.

Tutkimuksessa selvisi myös se, että kuvien käyttö mahdollisessa kuntoilijalle sommitellussa hakuteoksessa olisi oiva apu. Ilman kuvien tuomaa tukea maallikolla on omakielisestä nimestä huolimatta vaikeaa paikantaa tietty lihas. Nykyaikaiset animaatiot selventävät vaikeaakin määritelmää tai termiä hyvin havainnollisella tavalla.