Osinkojen muuttuva verotus

Osinkoverotus on ollut monien muutosten kohteena. Kansainvälinen kehitys ja Suomen liittyminen Euroopan yhteisöön ovat vaikuttaneet Suomen veropolitiikkaan ja osinkojen verokohteluun. Pääomavirtojen vapauttaminen aiheutti paineita pääomaverotuksen uudistamiselle, koska Suomessa pääomatuloja verotettiin ankarammin kuin monissa muissa maissa. Vuoden 1990 alusta astui voimaan yhtiöveron hyvitysjärjestelmä. Lain tarkoituksena oli integroida osingonsaajan ja osinkoa maksavan verotus. Suomen yhtiöveron hyvitysjärjestelmä todettiin EY-tuomioistuimessa EY:n perustamissopimuksen vastaiseksi, koska Suomi ei myöntänyt yhtiöveron hyvitystä rajat ylittäville osingoille. Suomessa siirryttiin vuoden 2005 alusta uuteen osinkoverojärjestelmään, jossa osinkoa maksavan verokohtelu ei ollut enää riippuvainen osingonmäärästä. Uudessa osinkoverojärjestelmässä siirryttiin yritysten verottamisesta omistajien verottamiseen. EY-tuomioistuimen päätöksen mukaan Suomen oli myönnettävä yhtiöveron hyvitys myös ulkomailta maksetuille osingoille ja oikaistava takautuvasti osingonsaajan verotus. Vuoden 2006 alusta astui voimaan laki, jossa säädetään Eta-osinkojen palauttamisesta. Yhtiöoikeudessa käytetään määritelmää voitonjako, josta yleisesti käytetään nimitystä osinko. Vero-oikeudessa osinko-käsite perustuu yhtiölainsäädännön käsitteeseen voitonjako. Tutkielmassa tarkastellaan osinko-käsitettä kotimaisissa sekä ulkomaisissa transaktioissa. Tutkimus perustuu kirjalliseen aineistoon. Tutkielmassa tarkastellaan osinkoverotuksen kehittymistä viime vuosikymmeninä sekä yksityishenkilön että yrityksen näkökulmasta sekä kotimaisissa että rajat ylittävissä transaktioissa. Tutkimus perustuu kirjalliseen aineistoon sekä hallituksen esityksiin.