Asumistukien, vuokrien ja rakentamisen väliset yhteydet Suomen asuntomarkkinoilla
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Asumista on Suomessa tuettu viime vuosina kasvavissa määrin suoran asumistuen avulla. Samaan aikaan kuitenkin asumiseen kohdennetut tukimenot ovat kasvaneet merkittävästi, jonka takia on tärkeä arvioida asumistukea ja sen kokonaisvaikutuksia. Tutkielma keskittyy tarkastelemaan asumistuen ja vuokratason välistä yhteyttä Suomessa. Tutkimuksessa kiinnostus kohdistuu erityisesti siihen, onko asumistuki pitkällä aikavälillä yhteydessä vuokratasoon ja mikä on rakentamisen rooli tässä yhteydessä. Tutkielmassa otetaan näin huomioon laajempi asuntomarkkinoiden toimintakehys, jossa vuokratasoon vaikuttavat kysyntäpuolen tekijöiden ohella, tarjonnan sopeutuminen rakentamisen kautta sekä makrotaloudelliset taustatekijät. Näitä tekijöitä tarkastellaan koko maan ja Uudenmaan aineistoilla, mikä mahdollistaa tulosten alueellisen vertailun sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Tutkimus toteutetaan vuosien 1995–2024 aikasarja-aineiston avulla. Empiirisessä analyysissä hyödynnetään yksikköjuuritestejä, Engle–Grangerin kaksivaiheista yhteisintegroituvuus menetelmää, Johansenin testiä sekä virheenkorjausmallia (VECM). Tämä mahdollistaa muuttujien välisen pitkän aikavälin tasapainosuhteen tarkastelun ja toisaalta myös sen, kuinka muuttujat sopeutuvat poikkeamiin lyhyellä aikavälillä.
Tutkimustulosten perusteella havaitaan, että asumistuen, vuokrien ja rakentamisen välillä on pitkän aikavälin yhteys molemmissa aineistoissa eli koko maan ja Uudenmaan aineistoissa. Asumistuen havaitaan olevan positiivisesti yhteydessä vuokratasoon ja vastaavasti rakentamisen havaitaan olevan negatiivisesti yhteydessä vuokratasoon. Tämä viittaa siihen, että asumistuki voi olla pitkällä aikavälillä yhteydessä korkeampaan vuokratasoon ja ylläpitää osaltaan korkeampaa vuokratasoa erityisesti tilanteissa, joissa tarjonta reagoi hitaasti tai ei pysty vastaamaan kysynnän luonteeseen. Lyhyen aikavälin tulokset ovat huomattavasti heikompia ja hajanaisempia eikä niiden perusteella kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Asumistuen vaikutus ei kuitenkaan näyttäydy välittömänä vuokrashokkina lyhyellä aikavälillä.
Tutkielmassa saadut tulokset tukevat sitä tulkintaa, ettei asumistuen vaikutuksia tulisi tarkastella irrallaan asuntarjonnasta ja rakentamisesta. Tulokset viittaavat siihen, että asumistuen, vuokrien ja rakentamisen välinen suhde olisi ennen kaikkea pitkän aikavälin ilmiö. Asumistuen pitkän aikavälin vuokravaikutuksia tutkiessa ja arvioidessa on perusteltua huomioida myös sen mahdolliset laajemmat vaikutukset muuttokannustimiin, asuntomarkkinoiden toimintaan ja aluekehitykseen.