Osapuolten velvollisuudet liikeneuvotteluissa ja niihin vaikuttaminen

Abstract

Neuvottelu on tärkeä osa sopimuksentekoprosessia ja liiketoimintaa. Liiketoimintaa säädellään monilla eri laeilla, ohjeilla ja säännöillä. Neuvottelu on kuitenkin tilanne, joka on lähes sääntelystä vapaata, mutta se ei silti tarkoita, ettei neuvotteluosapuolilla olisi velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Tutkielmassa pyritään selvittämään osapuolten velvollisuudet liikeneuvotteluissa sekä miten näihin velvollisuuksiin voidaan vaikuttaa. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa on perehdytty oikeuskirjallisuuteen, lainsäädäntöön sekä oikeusperiaatteisiin tutkimusongelman ratkaisemiseksi.

Neuvottelu on osa sopimuksentekoprosessia, joten sopimusoikeus on tutkielmaan läheisesti liittyvä oikeuden ala. Suomessa ei ole neuvotteluja koskevaa erityislainsäädäntöä, joten neuvotteluvelvollisuuksien määrittelemisessä on hyödynnetty muuta lainsäädäntöä kuten lakia varallisuusoikeudellisista oikeustoimista ja lakia sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa sekä oikeusperiaatteita. Osapuolten neuvotteluvelvollisuudet muodostuvat suurilta osin oikeusperiaatteille, joiden merkitystä on tosin kyseenalaistettu. Neuvotteluvelvollisuuksista tärkeimpiä ovat lojaliteettiperiaate, tiedonantovelvollisuus ja heikomman suoja. Eri alojen ohjeita, kuten hyvää pankkitapaa tai rakennustapaa tutkimalla on pyritty määrittelemään, mitä hyvä neuvottelutapa on.

Tärkeitä neuvotteluvelvollisuuksiin vaikuttamisen keinoja ovat erilaiset neuvotteluvaiheen sopimukset kuten salassapitosopimus, sopimus neuvotteluyksinoikeudesta tai aiesopimus. Neuvotteluvelvollisuuksiin voi vaikuttaa myös ilman sopimussidonnaisuutta. Erilaisin neuvottelutaktiikoin ja viestinnän keinoin osapuolet voivat vaikuttaa neuvotteluvelvollisuuksiinsa. Valmistautumalla neuvotteluun huolellisesti ja panostamalla työntekijöiden osaamiseen voidaan parantaa omia mahdollisuuksia menestyä neuvotteluissa ja siten vaikuttaa myös osapuolten neuvotteluvelvollisuuksiin.