Pankkisääntelyn rooli ja tehokkuus : Sääntelyn vaikutukset Suomen pankkikriiseissä 90-luvulta vuoteen 2008

Pankkisääntelyn rooli on keskeinen taloudellisen vakauden ylläpitämisessä, sillä se määrittelee pankkien toiminnan rajat, varainhankinnan säännöt sekä riskienhallinnan vaatimukset. Kun sääntely on toteutettu tehokkaasti, se suojaa talletuksia, edistää luottamusta pankkijärjestelmään ja estää järjestelmäriskejä. Sääntelyn tehokkuus riippuu sen kyvystä reagoida muuttuviin markkinaolosuhteisiin ja siitä, miten se ehkäisee kriisejä ennakoivasti. Tämän tutkielman tarkoituksena oli analysoida pankkisääntelyn roolia ja sen tehokkuutta Suomen pankkisektorilla 90-luvun alun pankkikriisistä vuoden 2008 finanssikriisiin asti. Päätavoitteena oli selvittää, miten pankkisääntely vaikutti pankkikriisien syntyyn ja hallintaan Suomessa. Tutkimusmetodeina käytettiin kvalitatiivista analyysia, jossa hyödynnettiin olemassa olevaa kirjallisuutta, tilastollista aineistoa ja asiantuntijahaastatteluja. 1990-luvun alun pankkikriisi vaikutti Suomen pankkijärjestelmään huomattavasti voimakkaammin kuin vuoden 2008 finanssikriisi ja tämä herätti valvontaviranomaiset kiristämään sääntelyään ja valvontaansa. 1990-luvun pankkikriisi johti siis merkittäviin muutoksiin pankkisääntelyssä. Vuoden 2008 finanssikriisi toi esiin erilaisempia haasteita ja se sai aikaan tarkastelun kriisiä edeltäneistä sääntelytoimista ja niiden riittävyydestä. Tutkimuksessa arvioitiin myös globaaleja sääntelyuudistuksia. Tulokset osoittivat, että pankkisääntelyllä oli merkittävä rooli pankkikriisien ehkäisyssä ja hallinnassa, mutta varsinainen sääntelyn tehokkuus riippui sääntelyn laadusta, valvonnan tasosta ja pankkien omasta riskienhallinnasta. Johtopäätöksenä todettiin, että vaikka sääntelyn merkitystä ei voida aliarvioida, on erityisen tärkeää jatkuvasti kehittää sekä kansallista että kansainvälistä sääntelykehikkoa ja valvontamekanismeja, jotta pankkisektorin vakaus taataan tulevaisuudessakin.