Siirtohinnoitteluoikaisun ja veronkierron keskinäinen suhde - OECD:n siirtohinnoitteluohjeet tulkinnallisena oikeuslähteenä

Abstract

Siirtohinnoittelu taloudellisena- ja verotuksellisena ilmiönä ei ole uusi mutta keskustelu sen ympärillä on jatkunut aktiivisena. Globalisaatio sekä kilpailun kiristyminen ovat pa-kottaneet konserniyritykset etsimään itselleen uusia markkina-alueita kansallisten rajo-jen ulkopuolelta. Tämän myötä siirtohinnoittelusta on tullut aiemaa tavanomaisempaa. Siirtohinnoittelu mielettään usein hyvin negatiivissävytteisesti ja yritysten veronkierto-pyrkimyksiksi, vaikka tosiasiassa kysymys on kuitenkin ennen kaikkea etuyhteysosa-puolien tavoitteesta löytää markkinaehtoehtoinen siirtohinta tavalla tai toisella.

Tutkielmassa tarkastellaan siirtohinnoitteluoikaisun ja veronkierron keskinäistä suhdet-ta. Olennaista on täsmentää, voidaanko VML 31 §:n siirtohinnoitteluoikaisun nojalla ilman VML 28 §:n yleisen veronkiertosäännöksen tukea sivuuttaa ja uudelleenluonneh-tia liiketoimia. Lisäksi on keskeistä selvittää VML 28 §:n soveltamismahdollisuudet VML 31 §:n sijasta, kun kyseessä on liiketoimen sivuuttaminen ja uudelleenluonnehdin-ta. VML 31 §:n merkittävänä tulkintalähteenä toimivat OECD:n siirtohinnoitteluohjeet, joten olennaista on lisäksi tarkastella siirtohinnoitteluohjeiden asemaa oikeudellisena tulkintalähteenä.

Tutkielma on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Voimassa olevaa oikeuden sisältöä tarkastelemalla ja peilaamalla tuomioistuinratkaisuihin pyritään täsmentämään oikeuden kanta VML 31 §:n ja VML 28 §:n keskinäinen suhteeseen. Tutkielman kannalta keskei-sin lähdeaineisto koostuu kansallisesta verolainsäädännöstä, oikeuskäytännöstä, oikeus-kirjallisuudesta sekä OECD:n siirtohinnoitteluohjeista.

VML 31 § ja VML 28 § ovat säännöksiä, joiden soveltaminen edellyttää kaikkien niiden soveltamisedellytysten täyttymistä. Säännökset ovat osittain päällekkäiset, mikä tekee tutkielman näkökulmasta niiden keskinäisen suhteen määrittelemisestä haastavaa. VML 31 §:n tulkinnan kannalta keskeisessä asemassa ovat OECD:n siirtohinnoitteluohjeet mutta vero-oikeuden legaliteettiperiaatteen näkökulmasta niiden painoarvo tulkinnalli-sena oikeuslähteenä on vähäinen, korkeintaan tulkintaa ohjaava.