Lainamuotoisen joukkorahoituksen yksinkertainen rahoitusdynamiikka

Abstract

Joukkorahoitus on vuosisadan aikana mahdollistanut hankkeita ja hyväntekeväisyyttä, painopis-teenä sosiaalinen rahoitus. Taloudellishyödylliseksi rahoituslähteeksi ja omaisuusluokaksi vastik-keettomien joukkorahoitusmuotojen rinnalle vastikkeellinen joukkorahoitus on laajentunut vasta finanssikriisin jälkeiseen taloustilanteeseen digitalisaation ja lainsäädännön avustuksella. Ilmiö on siten suhteellisen uusi ja joukkorahoitusmuotojen vuoksi myös laaja. Innovatiiviset startupit, kas-vuhakuiset yritykset mutta myös pitkään taloudessa vaikuttaneet pk-yritykset tarvitsevat rahoitusta hankkeisiin, kansainvälistymiseen, sukupolvenvaihdokseen, työllistämiseen, infrastruktuuriin ja kehitykseen. Joukkorahoittamisella mahdollistetaan yrityksille uusia rahoituskierroksia ja lainaa edellä mainittuihin tavoitteisiin. Joukkorahoitusta on tutkittu vähän ja painopiste on ollut vastik-keettoman ja osakepohjaisen kategorian näkökulmissa. Lainamuotoinen joukkorahoitus haastaa ja täydentää pankkien asemaa lainoittajana suoraan ilman välikäsiä. Professori Douglas W. Diamond on pohtinut jo 80-luvulla, ”Miksi sijoittajat ensiksi lainaavat pankeille, jotka sitten lainaavat rahoi-tusta tarvitseville, sen sijaan, että lainattaisiin suoraan?” Kysymys istuu lainamuotoisen joukko-rahoituksen ytimeen. Tarkoituksena on avata lainamuotoisen joukkorahoituksen yksinkertaista ra-hoitusdynamiikka ja selventää, miten joukkorahoitukseen liittyvien teorioiden pohjalta Diamondin kysymykseen vastataan.

Tutkimusasetelma on käsiteanalyyttinen kirjallisuuskatsaus, jota tukee ilmiöpohjainen tutkimus-strategia. Lainamuotoiseen joukkorahoitukseen liittyvät teoriat markkinahäiriöiden ilmiöistä kuten epäsym-metrinen informaatio sisältäen haitallisen valikoitumisen ja moraalikadon vaikutukset ovat ilmeisiä. Markkinahäiriöitä selittävät teoriat ja ilmiöt vaikuttavat lainamuotoisen joukkorahoituksen entry-strategiaan, joiden vahvuuksia tulee hyödyntää ja joiden tuomia haasteita minimoida. Joukkorahoi-tus on osa joukkoistamisen määritelmää, sitä kautta joukkojen viisaus ja markkinahäiriöitä ajava joukkojen hulluus yhdistyvät teoriassa mutta erottuvat käytännössä, sillä pankkitoiminnan ja mui-den joukkorahoitusmuotojen riskeihin nähden lainamuotoinen joukkorahoitus ei kärsi eikä akti-voidu edellä kuvatusta mahdollisesti aiheuttamasta systeemiriskistä. Alustatalous haastaa pankki-sektorin teknillisellä ja ketterällä valmiudella skaalautua rahoitusmarkkinalle digitalisaation myötä. Lainamuotoinen joukkorahoitus joutuu vastaamaan vahvan pankkikulttuurin, keskeneräisen jälki-markkinan ja epämääräisen lainsäädännön tuomiin haasteisiin.

Lainamuotoinen joukkorahoitus on yksinkertaista ja läpinäkyvää, paretotehokasta, joka hyödyttää sen kaikkia osapuolia. Jälkimarkkinat ovat vielä epälikvidit, mikä haastaa sijoittajakunnan talou-delliset motivaatiot. Yrityskartoituksen, delegoidun seurannan, signaloinnin sekä hajautuksen avul-la pyritään minimoimaan haitallista valikoitumista ja eliminoimaan epäsymmetrisen informaation haasteita agenttiteoriaan peilaten. Seuranta jaetaan ex-ante, interim ja ex-post -aikasarjoihin, joiden tehtävänä on suojata sijoittajaa luottotappioilta ja väärinkäytöksiltä ennakoiden, minimoiden ja auditoiden sanktioita. Tasapaino on haavoittuvainen yhtälö sijoitusasteen ja lainoituksen maksi-maalisen onnistumisen valossa. Haasteita tuovat epälikvidisyys, kyberturvattomuus, maineriskit, rippeinen lainsäädäntö sekä markkinahäiriöiden muodostelmat.