Sateenkaaren päästä ei löydy aarretta : Queer-näkökulma kotoutumiseen monikielisen yhteiskuntaorientaation oppimateriaalissa

Abstract

Suomi näyttäytyy kansainvälisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edelläkävijänä, mutta yksilöiden kokemukset paljastavat edelleen syrjintää ja ulossulkemista. Tämä ristiriita korostuu etenkin maahanmuuttaneiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla, sillä heidän asemaansa muovaavat sekä kotoutumisen ehdot ja vaatimukset, että suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyvä syrjintä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, millaisena kansalaisuus rakentuu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta sekä miten heidät esitetään osana kansaa virallisessa kotoutumisen viestintämateriaalissa. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus kotoutumisesta kulttuurisena ja viestinnällisenä prosessina, jossa kansalaisuutta tuotetaan ja määritellään viestinnän kautta.

Tutkimusaineistona toimii monikielinen yhteiskuntaorientaation verkko-oppimateriaali, joka on Suomen Pakolaisavun ja Opetushallituksen tuottama valtakunnallinen kotoutumisen materiaali. Sen kautta rakennetaan ja välitetään käsityksiä suomalaisuudesta ja kansalaisuudesta. Menetelminä on hyödynnetty vastakarvaan lukemista ja representaatioanalyysiä. Teoreettinen viitekehys rakentuu kriittisen kulttuurintutkimuksen, sukupuolentutkimuksen, erityisesti queer-tutkimuksen, sekä representaatioanalyysin näkökulmista. Vastakarvaan lukemisen avulla tehtiin näkyväksi aineistossa esiintyvät kansalaisuuteen liittyvät normatiiviset oletukset ja hiljaisuudet. Representaatioanalyysissä tarkasteltiin, miten vastakarvaan luennassa esiin nousseet “hyvän kansalaisuuden” keskeiset rakenteet visualisoidaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen esityksissä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että oppimateriaali rakentaa kansalaisuutta erityisesti työn ja perheen kautta tavalla, joka siirtää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kansalaisuuden ulkopuolelle. Rajaus toistuu sekä tekstissä että visuaalisissa esityksissä, joissa vähemmistöt jäävät sivuun yksityisen ja julkisen elämän kansalaisuudesta. Tämä rakentaa kuvaa heteroseksuaalisuudesta ja cissukupuolisuudesta luonnollisina lähtökohtina, joiden rinnalla sateenkaarivähemmistöt näyttäytyvät poikkeuksina. Yhdenvertaisuuden painotuksesta huolimatta oppimateriaalia tarkemmin tutkimalla paljastuu, että kansalaisuus on normatiivinen rakenne, joka rajaa kuulumista ja ulossulkemista. Tämä osoittaa, että myös liberaaleina pidetyissä yhteiskunnissa vallankäyttö ja ulossulkeminen voivat ilmetä hienovaraisina ja tiedostamattomina käytäntöinä. Tutkimus osoittaa, miten viestinnän kautta tuotetaan erontekoa ja poissulkemista.