Kuntien johtajasopimus ammatillisen ja poliittisen johtamisen työnjaon määrittäjänä

Abstract

Kuntien johtamiseen liittyvät asiat ovat olleet viime aikoina paljon esillä. Kuntajohtajien työhön kohdistuu eri tahoilta paineita, vaatimuksia ja muutostarpeita. Vaikka uuden julkisjohtamisen avulla on pyritty selkiyttämään työnjakoa, ovat erottamisprosessit jatkuneet. Työnjaon selkiyttämisen keinona Suomen Kuntaliitto on suositellut johtajasopimusten käyttöönottoa johtamiskäytäntöjen selkiyttämiseksi.

Kuntajohtamiseen liittyviä tutkimuksia on julkaistu viime vuosina runsaasti, mutta johtajasopimuksia on tutkittu melko vähän. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia vaikutuksia johtajasopimuksilla on ollut kuntien poliittis-hallinnolliseen johtamiseen sekä työnjaon toimivuuteen. Tutkimusongelmaa lähestytään tarkastelemalla kolmea keskeistä teema-aluetta. Ensinnäkin tutkimuksen avulla pyritään selvittämään kunnanjohtajien ja poliittisten johtajien työnjako tutkimuskunnissa, toiseksi uuden julkisjohtamisen vaikutukset kuntajohtamiseen ja kolmanneksi johtajasopimusten käytännön merkitys johtajasopimus -kunnissa.

Koska ammatillinen ja poliittinen työnjako ei ole ongelmatonta, tarkastellaan kuntajohtajuutta Weberin byrokratiamallin ja vallanjaon näkökulmasta. Johtajuuden kysymyksiä lähestytään myös Simonin päätöksenteon teorian kautta, jolloin johtajasopimukset sisältyvät osaksi tehokasta hallintoa. Keskeisen viitekehyksen työhön asettaa myös Woodrow Wilsonin politiikka-hallinto -dikotomia, jolloin poliittinen ja hallinnollinen johtaminen on selkeästi eroteltu toisistaan.

Tutkimuksessa tarkastellaan poliittisen ja hallinnollisen johdon kokemuksia johtajasopimuksista työnjaon näkökulmasta. Tutkimuskohteena ovat kunnanjohtajat, kunnanhallituksen puheenjohtajat ja kunnanvaltuuston puheenjohtajat (yhteensä 16), joita haastateltiin teemahaastattelulla.

Johtajasopimukset ovat vielä vakiintumaton ilmiö kunnan johtamisessa, eikä johtajasopimuksia käytetä jokapäiväisen johtamisen välineenä. Työnjako perustui useimmissa kunnissa suullisiin sopimuksiin, eikä työnjakoa ollut kirjattu yksityiskohtaisesti johtajasopimuksiin. Myös poliittisen johdon työnjaon selkiyttäjänä käytetyt valtuustosopimukset olivat harvoin käytössä. Johtajasopimukset merkitsivät eri asioita kunnanjohtajille ja poliittisille johtajille ja tietoisuus sopimuksen voimassaolosta saattoi vaihdella kunnan sisällä. Johtajasopimukset olivat mahdollistaneet työnjaosta keskustelun, mutta suoranaisia vaikutuksia vastaajat eivät kokeneet sopimuksen tuoneen kunnan johtamiskäytäntöihin. Jos kunnan johtamiskulttuuri oli kunnossa, ei ristiriitoja ollut esiintynyt ennen sopimuksiakaan. Useimmiten johtajasopimuksista puuttui sovittelupykälä ristiriitatilanteiden varalle, mikä koettiin johtajasopimusten puutteena ja esteenä laajemmalle käytölle. Irtisanomiseen ja irtisanoutumiseen liittyvien asioiden kirjaamisella sopimukseen lisääntyisi myös johtajasopimusten tosiasiallinen painoarvo. Johtajasopimukset olivat kuitenkin mahdollistaneet rooleista keskustelun, eikä sopimuksista ollut kenellekään ollut haittaa.