Tehokkuus osuuspankkien fuusioissa

Abstract

Pankkien fuusioiden tehokkuuksia on tutkittu viime aikoina paljon. Tutkimusten tulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia saavutettavien hyötyjen suhteen. Tässä tutkielmassa tutkitaan OP-ryhmän osuuspankkien välisiä fuusioita vuosilta 2001–2009. Tutkielmassa on tarkoitus selvittää, onko tällä ajanjaksolla ollut mahdollista havaita fuusioista saavutettavia hyötyjä aineistossa olevissa pankeissa.

Aineiston pohjalta on laskettu jokaiselle pankille pankki- ja vuosikohtaiset X-kustannustehokkuusarvot sekä verrattu ennustettuja kokohyötyjä, joissa fuusioituvien pankkien konttorit lakkautetaan, toteutuneisiin kokohyötyihin. Kustannustehokkuuden lisäksi pankkien tuottavuuden tehokkuutta arvioidaan DEA-menetelmään pohjautuvalla Malmquistin indeksillä. Saaduilla tuloksilla pyritään selvittämään, onko fuusioitumisella ollut parantavaa vai heikentävää vaikutusta fuusioituneiden pankkien toimintaan verrattuna niihin pankkeihin, jotka eivät ole fuusioituneet tutkittavan ajan sisällä.

Tutkielmassa esitetään, että fuusioituneiden pankkien kustannustehokkuus on keskiarvona parantunut fuusion jälkeisinä vuosina verrattuna edeltävään aikaan ja että kustannustehokkuuden kokohyötyjä on, tutkielmassa saatujen tulosten valossa, mahdollista saavuttaa konttorien sulkemisella, joskin saavutettu hyöty on varsin minimaalinen. Tutkielmassa ei ole havaittu eroja kustannustehokkuuden kehityksessä fuusioituneiden sekä ei-fuusioituneiden pankkien välillä. Tutkielmassa havaitaan, että aineiston suurimmat pankit toimivat tehokkaammin kokonaistuottavuuden näkökulmasta kuin vastakohtansa. Tutkielmassa todetaan lisäksi, että aineiston suurimmat pankit omaavat yleisesti alenevat skaalatehokkuudet. Sen sijaan pienemmät pankit operoivat kasvavilla skaalatehokkuuksilla.