Hybridityön käytännöt itseohjautuvuuden vahvistajina ja haastajina : Työntekijäkokemuksia järjestösektorin asiantuntijaorganisaatiossa

Abstract

TIIVISTELMÄ:

Hybridityö on viime vuosina vakiintunut keskeiseksi työnteon muodoksi erityisesti asiantuntijatyössä. Työn ajallinen ja paikallinen joustavuus on lisännyt työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa työnsä toteutustapoihin, mutta samalla se on siirtänyt vastuuta työn suunnittelusta, rytmittämisestä ja motivaation säätelystä entistä enemmän yksilöille. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten itseohjautuvuus rakentuu hybridityön arjessa järjestösektorin asiantuntijatyössä sekä millaiset organisaation rakenteet ja käytännöt tukevat tai haastavat itseohjautuvuuden toteutumista. Tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä itseohjautuvuudesta kokemuksellisena ja kontekstisidonnaisena ilmiönä hybridityön vakiintuneessa mutta edelleen kehittyvässä toimintaympäristössä.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään itsemääräämisteoriaa, jonka mukaan omaehtoinen ja hyvinvointia tukeva toiminta edellyttää autonomian, kykenevyyden ja yhteenkuuluvuuden psykologisten perustarpeiden täyttymistä. Itseohjautuvuus ymmärretään tässä tutkimuksessa yksilön ja työympäristön välisessä vuorovaikutuksessa rakentuvana ilmiönä, ei yksinomaan yksilön pysyvänä ominaisuutena. Lisäksi tarkastellaan itsensä johtamisen käsitettä konkreettisina strategioina, joiden avulla työntekijät säätelevät toimintaansa hybridityön vaihtelevissa olosuhteissa.

Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, ja aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla haastatteluilla suomalaisessa järjestöorganisaatiossa työskenteleviltä asiantuntijoilta. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysissa tarkastellaan, miten itseohjautuvuuden kokemukset jäsentyvät suhteessa hybridityön käytäntöihin, organisatorisiin rakenteisiin ja psykologisten perustarpeiden toteutumiseen.

Löydösten perusteella itseohjautuvuus hybridityössä näyttäytyy moniulotteisena ja tilannesidonnaisena ilmiönä, jota tukevat erityisesti selkeät tavoitteet, ennakoitavat käytännöt ja informatiivinen palaute. Työn joustot vahvistavat autonomian kokemusta silloin, kun ne kytkeytyvät yhteisesti sovittuihin pelisääntöihin, mutta voivat lisätä kuormitusta, mikäli odotukset ja vastuut jäävät epäselviksi. Kykenevyyden kokemusta tukevat mahdollisuudet oppimiseen ja työn edistymisen näkyväksi tekeminen, kun taas yhteenkuuluvuuden merkitys korostuu hybridityössä, jossa sosiaalinen vuorovaikutus ei synny itsestään. Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että hybridityössä itseohjautuvuuden kestävä toteutuminen edellyttää tietoisia ja johdonmukaisia organisatorisia ratkaisuja, jotka tukevat psykologisten perustarpeiden täyttymistä ja ehkäisevät kuormitusta ja erillisyyden kokemuksia.