Oirekuva minilektinä

Abstract

I denna avhandling pro gradu undersöker jag finskspråkiga symtombeskrivningarnas minilekt utgående från Marianne Nordmans (1994) teori om minilekter. Syftet med avhandlingen är att undersöka hurudana stereotypa drag symtombeskrivningarna innehåller genom att granska deras struktur, syntax och ordklasser. Dessutom tar jag reda på hur symtombeskrivningarna uppfyller minilekternas stereotypiska kriterier. Avhandlingens material består av allt som allt 20 symtombeskrivningar som är indelade enligt fyra huvudkategorier baserade på sjukdomsklasser.

Analysen består av tre delar utgående från Marianne Nordmans (1994) teori. Analysen innebär både kvalitativa och kvantitativa drag och granskar stereotypiska drag i symtombeskrivningarna med hjälp av tabeller och konkretiserande exempel. Jag jämför mina egna resultat med resultaten i Nordmans forskning som omfattar bland annat en granskning om väderrapporternas minilekt. Dessutom jämför jag även sjukdomsklasserna med varandra och därutöver med Antero Niemikorpis (1996) forskning om fackspråk.

Analysens resultat påvisar att symtombeskrivningarna omfattar klara stereotypa mönster i alla undersökta områden och kan således tolkas bilda en egen minilekt. Resultaten visar små skillnader med Nordmans (1994) resultat men står nära Niemikorpis (1996) forskning. Inga avsevärda skillnader kommer dock fram mellan de analyserade sjukdomsklasserna och inte heller mellan de individuella symtombeskrivningarna. Därmed kan symtombeskrivningarna konstateras vara en mycket enhetlig och etablerad minilekt med tydlig och igenkännbar stereotypi.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen suomenkielisten oirekuvien minilektejä käyttäen apunani Marianne Nordmanin (1994) minilektiteoriaa. Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa oirekuvien stereotyyppisiä piirteitä tutkimalla rakennetta, syntaksia sekä sanaluokkia. Lisäksi selvitän, kuinka hyvin oirekuvat vastaavat minilektin stereotyyppisiä kriteerejä. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä 20 oirekuvasta, jotka ovat jaettuna neljän pääkategorian mukaan sairausluokkien perusteella. Tutkielman analyysi rakentuu kolmesta osasta ja pohjautuu Marianne Normanin (1994) teoriaan. Analyysini sisältää sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia piirteitä ja kartoittaa oirekuvien stereotypiaa taulukoiden ja havainnollistavien esimerkkien avulla sekä vertaamalla esimerkiksi oirekuvien sairausluokkia keskenään. Lisäksi vertaan omia tuloksiani Nordmanin (1994) ja Antero Niemikorven (1996) erikoiskielen tutkimukseen. Analyysini tulokset osoittavat oirekuvien sisältävän selkeitä stereotyyppisiä piirteitä kaikissa tutkituissa kategorioissa. Tutkimustulosteni pohjalta oirekuvat voidaan siis mieltää omaksi minilektikseen. Tutkimustulokseni poikkeavat jonkin verran Nordmanin (1994) tutkimustuloksista, mutta ovat toisaalta lähellä Niemikorven (1996) tutkimustuloksia. Sairausluokkien ja oirekuvien välillä ei todettu olevan merkittäviä eroavaisuuksia ja näin ollen oirekuvan voidaan todeta olevan yhtenäinen ja vakiintunut minilekti selkeästi tunnistettavalla stereotypialla.