Viivästyneen oikeudenkäynnin hyvittäminen: Erityisesti rikosprosessissa tapahtuneessa viivästyksessä

Abstract

Oikeudenkäyntien kesto ja oikeudenkäyntien viivästyminen ovat herättäneet vilkasta keskustelua viime vuosina. Mediassa on noussut esiin tapauksia, joissa Suomi on saanut langettavan tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta liian pitkiksi venyneistä oikeudenkäynneistä. Suomen saamien tuomioiden määrä on ollut hälyttävä verrattaessa muihin Pohjoismaihin, kun kyseessä on ollut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 tai 13 artiklan loukkaus. Nämä artiklat sisältävät vaatimukset oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä sekä oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. Suomessa oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on turvattu perustuslain 21 §:ssä.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten oikeudenkäynnin viivästyminen voidaan hyvittää asianosaiselle siten, että hyvitys on sopusoinnussa myös em. artiklojen kanssa. Euroopan ihmisoikeussopimus sekä hyvityslaki (362/2009) ovatkin keskeisessä roolissa tutkimuksessani. Tuon esiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä, sillä kansallisen hyvittämisen tulisi vastata pääpiirteittäin ihmisoikeustuomioistuimen linjaa. Pyrin selventämään myös kotimaisen oikeuskäytännön avulla, millaisissa tilanteissa ja miten hyvitystä on mahdollista saada, sekä seikkoja joita hyvityspäätöstä ratkaistaessa otetaan huomioon.

Tutkimukseni metodi on oikeusdogmaattinen. Oikeudenaloilla liikutaan erityisesti prosessioikeuden alueella. Koska aihepiiri on rajattu erityisesti rikosprosessissa tapahtuneeseen viivästykseen, mukana on myös rikosoikeudellinen elementti. Tutkimuksessani hahmotan myös valtiosääntöoikeutta, erityisesti perusoikeusnäkökulmasta. Tutkimuksessa käytetystä aineistosta erityisesti oikeuskäytäntö on merkittävässä osassa oikeuskirjallisuuden ohella.

Johtopäätöksissä nousee esiin, että Suomella on nykyään käytössään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukainen tehokas oikeussuojakeino silloin, kun oikeudenkäynnin kesto on ollut kohtuuttoman pitkä. Viivästyminen voidaan ottaa huomioon myös rangaistusta alentamalla, tai hyvittäminen voi olla näiden kahden keinon kompensaatio. Vaikka hyvitysjärjestelmä on saatu nyt kansallisesti voimaan, se ei suoranaisesti poista kuitenkaan itse ongelmaa, eli pitkiä oikeudenkäyntejä. Nostin esiin joitain syitä, jotka voivat vaikuttaa joutuisuuteen rikosprosessin eri vaiheissa, ja joita olisi tarpeen kehittää Suomessa. Näistä ehkäpä merkittävin on esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisen välisen yhteistyön kehittäminen, tai siirtyminen syyttäjäjohtoiseen malliin. Hyvityslaki tarjoaa kuitenkin suhteellisen helpon ja nopean tien korvauksien hakemiseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sijaan.